Karl Rudolf Walden syntyi vuonna 1878 Ähtärissä ruotsinkieliseen virkamiesperheeseen. Hän sai sotilaskoulutuksen Haminan kadettikoulussa valmistuen vääpeliksi keväällä 1900. Vastustettuaan sortovuosien venäläistämispyrkimyksiä hänet erotettiin virastaan Suomen kaartin upseerina. Tämän jälkeen Walden päätti siirtyä liike-elämään ja lähti Venäjälle Borskoje Tatarovon kylään jossa toimi suomalaisten omistama paperitehdas.

Walden toimi tehtaan konttoripäällikkönä vuoden ja palasi Suomeen kesällä 1903. Hän tutustui Jämsänkosken tehtaan isännöitsijään Atle Genetziin joka tarjosi työtä kirjapainoyhtiö Slovossa Pietarissa. Slovon toimitusjohtajana oli - isännöitsijän veli - Olli Genetz, joka oli Waldenin entinen kadettitoveri. Slovo osti paperinsa Suomesta ja yhtiö välitti suomalaista paperia myös muille kirjapainoille. Kahdeksan vuoden aikana Slovossa työskennellessään, Walden perehtyi paperialaan ja Venäjän paperimarkkinoihin. Vuonna 1911 hän perusti oman agentuurin, joka välitti muun muassa Simpeleen ja Jämsänkosken paperia. Olojen käydessä Venäjällä levottomiksi, Walden muutti perheensä kanssa takaisin Suomeen vuonna 1917.

Tammikuussa 1918 Walden liittyi Valkoiseen armeijaan ja ylennettiin majuriksi. Hänen tehtävänään etappipäällikkönä oli lähinnä organisoida armeijan logistiikka. Toukokuussa 1918 hän erosi armeijan palveluksesta ja samalla hänet ylennettiin everstiksi. Marraskuusta 1918 elokuuhun 1919 Walden toimi Suomen sotaministerinä. Huhtikuussa 1919 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi.

Keväällä 1920 Walden osallistui Tarton rauhanneuvotteluihin. Suomen paperiteollisuus piti häntä edustajanaan sillä Walden oli myös Paperitehtaitten Yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja. Teollisuus toivoi viennin normalisoituvan mahdollisimman pian. Samaan aikaan Walden järjesti Yhtyneet Paperitehtaat osakeyhtiön perustamista. Jämsänkosken tehtaalla hän oli vieraillut jo 1900-luvun alussa nuorena upseerina. Hänen vaimonsa oli jämsäläinen Anni Konkola, joten Jokilaakson seudut olivat hänelle tuttuja.


 


Walden johti yhtiötä Helsingin konttorista käsin, mutta hän vieraili tehtailla usein ja soitti niihin päivittäin. Walden halusi tutustua asioihin läpikotaisin, pieninkään yksityiskohta ei jäänyt häneltä huomaamatta. Jämsänkosken Miljoonakesän suurten taloudellisten tappioiden jälkeen hän seurasi kaikkea mitä tehtailla tapahtui. Kenraalin vierailua varten Jämsänkosken tehtaallakin paikat siivottiin viimeisen päälle. Eräs tehtaalainen muisteli kenraalin käyntiä 1920-luvulta: Ennen vierailua paperinlajittelusali pestiin katosta lattiaan, myös ikkunat pestiin. Kenraali tuli seurueineen ja kulki hitaasti salin päästä toiseen ja sanoi: "Jaa, kyllä te olette täällä saaneet puhdasta ja järjestystäkin toimeksi, mutta minä en ymmärrä, miksi eivät nuo lajittelupöydät ole suorassa linjassa. Minusta olisi hauskempaa, jos ne olisivat niin suorassa kuin ammuttu."

Kenraali saattoi ilmestyä paikalle myös yllättäen. Eräänä kesäyönä 1920-luvun alkupuolella hän oli saapunut tehtaalle kello viiden aikaan aamulla ja sai tilannekatsauksen yövuorossa olleelta vuoromestarilta. Kun yllättynyt mestari halusi herättää tehtaan isännöitsijän tai ainakin jonkun insinööreistä, oli kenraali vain todennut: "Annetaan ihmisten nukkua." Myös Jämsänkosken tehtaan entinen teknillinen johtaja Einar Rislakki on kertonut nuorena teekkarina nukkuneensa arkkileikkurilla kenraalin kiertäessä esikuntineen tehtaalla. Tällöinkin nuorukainen sai jatkaa uniaan kenraalin todetessa. "Antaa pojan nukkua, konehan käy hyvin." Oli myös tunnettua että kenraalin kierrellessä tehtaassa ei saanut näkyä liikaa väkeä. Tilapäisen työväen oli mentävä piiloon vierailun ajaksi (mp3-tiedosto, 1M).

Eräs esimerkki kertoo Waldenin tavasta puuttua työympäristöön laajasti ymmärrettynä: Jämsänkosken virkailijaklubilta puuttui Mannerheimin kuva, pian käyntinsä jälkeen kenraali lähetti isännöitsijälle kehystetyn marsalkan kuvan seinälle ripustettavaksi. Jämsänkosken klubin oli luovutettava paras kalustonsa Myllykoskelle, koska kenraalin mielestä sitä tarvittiin siellä enemmän.

Vaikka Walden näillä tehdaskäynneillään saattoi tulistua ja käyttää voimakasta kieltä hän myös antoi tunnustusta hyvälle suoritukselle. Hän oli itse joutunut perehtymään moneen asiaan tehtaita johtaessaan. Jämsänkoskelainen valuri Seppänen on todennut kenraalin johtaja-aseman perustuneen siihen että tämä hallitsi paperinteon eri osa-alueet. Tätä periaatetta Walden noudatti myös esimiesasemassa olevien toimihenkilöiden palkkauksessa. Sukulaispojatkin, jotka valmistuivat insinööreiksi, joutuivat aloittamaan tehtävänsä yhtiön tehtailla aivan alimmilta portailta. Tämä koski myös hänen omaa poikaansa, Juuso Waldenia.




Rudolf Walden vaikutti henkilökohtaisella panoksellaan ratkaisevasti Jämsänkosken taajaman kehitykseen. Hänen käsityksensä mukaan tehdasyhtiön tuli tukea piiriinsä kuuluvia tehdasyhdyskuntia. Yhtiö toimi aloitteentekijänä Jämsänkosken itsenäistyessä omaksi kunnaksi ja seurakunnaksi. Jo vuonna 1922 Walden valtuutti isännöitsijä Roope Hormin maksamaan papin palkan kymmeneksi vuodeksi. Kirkon suunnitteli yhtiön luottoarkkitehti, W. G. Palmqvist, joka viimeisteli kirkon piirustukset Waldenin toiveiden mukaan. Kirkon esikuvana oli Keuruun vanha puukirkko.

Rautatieyhteyden saamiseksi Walden teki useita yrityksiä 1930-luvun alkupuolella. Kun Walden lupasi yhtiön maksavan osan Orivesi-Jämsä-radan rakentamiskustannuksista, otettiin rataosuus rautatiehallituksen suunnitelmaan. Radan avajaisten juhlapuheessa kunnallisneuvos Valfrid Eskola totesi että radan aikaansaaminen Orivedeltä Jämsään oli etupäässä, ettei peräti yksinomaan, kenraali Rudolf Waldenin ansiota.

Kts. myös Tehdasyhtiö ja ympäröivä yhteisö
sekä Tehdasyhtiöiden vaiheet