En minä tiijä, sano Tupamäki kun kysyttiin valtuustokuulumisia, mutta vastaan minä kumminkin laitoin.
Levis kun Peijarin huopatossut.
Syli sykkyrää on kymmenen kyynärää.
Vaivanen se on joka vaivasen tarvitsee.

Vejä venes js sijo hevoses.
Älä marise, eihä Pyntän muorikaan marissut, vaikka oli koko roppa kipii.
Hyvästi ny Korplahen köyhät! sano poika kun Amerikkaan lähti.
Lyhät ne on valeen jälet.
Se vetää, joka niuhottelii.

Onks sitä sitten kaks veäreä: ennen olin veärässä kun keitin viinaa, kiroilin ja syntiä tein.
Nyt sanot taas olevan veärässä, sano akka naapuriaan. Naapuri syytti häntä väärästä uskosta.
Nuorena naiman pitää, vaaditaan siihen vanhanakin.
Vähässä mies kierretään.
Iida äite, Iida äite, anna piippu, anna piippu, jos et anna piippua, niin anna sitten tissiä, sano Napsalan Ilmari-poika.

Aapelii! Aapelii! Kissa tulee häntä pystyssä, parta pujossa, kurnoaa ja kävelii.
Napsalan Ilmar kutsui kissaansa. (Juokslahdelta)
Työntekijä on työnsä näköne.
Paraassa on vievän silmä.
En ole vanha, olen vaan kauan elänyt, totesi Kalle Yijälä.

Rahoa on kun roskoa, totesi Hauta Jere.
Etupenkkiin makso mitä makso.
Ei mulla mitään ole, mää olen Punkkilan piian äite.
Hullu räätäliksi, mielipuol suutariksi.
Muurar on rehellinen mies, ei se syö savee, eikä varasta tiiliä.

Se tiedetään, että myllärin sika on lihava, muttei tiedetä kenen jauhoista.
Ei ole rikasta suutaria, eikä köyhää mylläriä.
Uuden tekijä taivaseen, paikkuri perässä jos pääsee.
Sitä varten seppä pihtiä pitää, ettei kynnet pala.
Ei sepällä ole hyvää puukkoa nähty.

Ei ole suutarin akalla kenkiä, eikä sorvarin akalla rukkia.
Herroillakin on Herra ja isännälläkin on Isäntä.
Kaikki löytyy, mikä ei kävelemään lähe.
Suoraan puhuja ei saa yösijaa.
Ei tipu, sano akka kun härkeä lypsi.

Kyllä sen miehenpän äkkiä sormen ympär kiekauttaa.
Kahtuu kun härkä uutta porttia.
Varis se on, sano Ahonen käkii.
Ei yks kaheta mene, eikä kaks kolmeta.
Sulle ei ole mikii mitii.

Lyhyt päivä kun puukon silmä.
Jolle ei ole täyttä annettu, ei siltä pidä täyttä vaatia.
Hullu kehuu hevostaan, mielpuol akkaansa.
Sade tekii hyvää meidän perunapellolle ja naapurin kuiville heinille.
Halkes kun Hassin lehmät ja Linkin sijat.

Hakii, hakii öylöstä päiveä, vaikkea löyväkkeä.
Näkemiin, sano mykkä sokiille.
On tungosta, kun Auvisen pajassa. (Seppolassa)
Ilo ylinnä, sano Talaspoika, kun isä ja äite tappeli.
Niinkun mänii syksyn pimiit päivät, niin mänii kevään pitkät päivät.

Tule pian ettet jää leppäselle lusikalle.
Ei kohin koskaan.
Joka toista auttaa, ei ihteänsä vahingoita.
Ei minun heilani häävi ole, mutta en sitä toisellekaan anna.
Hele hei, koto näkyy ja komiit portit, sano Lenkku-Opa, kun Hämeenlinnan vankila näkyi.

Huuto kuului Huikurista, paha parku Partalasta, taaskat syötiin Haaskalasa, Vastamäissä vastaan otetettiin, Temppulassa tengän tek, kysyin tietä tallukalta, vaeltaessa Vartiovuoreen, poikkesimpa Polkulassa, vätkähtelimpä Västilässä, kovalt näytti Kotajärvi, jukkuroi se Jokelakin, löyspä vielä Löytösenki.

Ei se heiniä tee, joka pilviä tähyy.
Kaikki miehet ja molemmat muijat, sano Kultala, ku kippoa vanneht.
Lähellä ni puskee, kaukana ni ynyy.
Se jätetään, joka kapsii.
Kaikk män eikä piisannukoa.

Paloa se sauna vielä meilläkin, mutta tuleppas nauloja noukkiin.
Ennen vuojen lehmätä, ennen kuin joulun akata.
Se ihminen elää, kuin olisi turkit nurinpäin peällä.
Siihen se paha tulii, mistä se on lähtenytkin.
Mielellä mielettömän kanssa, taijolla taitamattoman kanssa.

Aamusta päivä kultaa, ehtoosta multaa.
Se on tehty, mikon tehty, laps tyttären mahaan.
Ijän ilmat ilkeämmät, pohjan pakkaset pahimmat, ijästä ikisatehet.
Mitä itä illalla, sitä länsi aamulla
Itä kesän istuttaa, länsituuli lämmittää.

Viheriäinen joulu tekee lämpöisen pääsiäisen.
Ei tähätöntä Jussia, eikä jyvätöntä Jaakkoa.
Jaakko tulee kaakku kainalossa.
Niin jäät järvestä kun lumi maasta.
Kova on kirja, sano Kaisa kun almanakkaa luki.

Pijaan ne taloot ja tavarat menee, mutta kerjuu se on joka kestää.
Makoa ku härski silli suolasaan.
On ku kahen hengen ilma.
Salavihaavaa ihmistä karta.
Nyt se vasta kova kymmen tämä seitsemäs kymmen, sano akka kun viidennen miehen otti.

Mato kalalle, kala mulle, suolet kissalle.
Sillon täys kesä kun varis täyttä huutaa.
Pyhät ja yöt on mun, arjet ja työt on talon.
Emäntä hyvä kotona, vaikka jouten istukohon, pata hyvä tulella vaikka vettä kiehukohon.
Isännässä talon pito, emännässä talon asunto.

Isäntä määrää, emäntä häärää.
Sitä mino aina katunu, kun minut Mutalasta pois pantiin, sano renki Matti.
En ole niin koreen koree, mutta oon sievä roppanen, sano Sipilän piika.
Elämä olis ollut helpompaa, jos olis tänne myöhemmin syntynyt.
Mitäs myö huonoa syödään, kun ihtellä lehmä on.

Män aika ohite, kun Tillukan vuojet.
Muuten hyvä hevonen, muttei ota osaa töihin.
Komea akka ottaa pitää, haukkuu se rumakin.
Tämä enää, sano ukko kun viidennen akan otti.
Sattumuksesta kun Patajoen akan otto.

Taas yks päivä lähempää akan ottoo, sano Kultala ku mehtästä tuli.
Harvoin näin sattuu, sano entinen poika kun akan sai.
Akaton mies kun aijaton pelto.
Niin se on, että akka otetaan ja mies saadaan.
Ei niin kauan tyttönä, ettei kyllikseen akkana.

En minä susta huoli, vaikka oltas kahen maailmassa, sano Pyntän piika pojalle.
Okko mun, ookko?
Otan, otan, sano Roope vihillä.
Kyllä köyhä keittää joutaa, muttei jähyttää.
Sillon on kylvön aika, kun pelto kantaa ja metsä merkin antaa.

Ajallansa aijan pano, hetkellänsä heinänteko.
Minä en olekaan tähteillä illastettu, sano tyttö, kun liian lihavaksi moitittiin.
Kaikki on koriita saunasta tultuaan, mutta meijän tytöt on aina, sano entinen isäntä.
Suloinen suvella kuolla, lämmin lähteä kesällä.
Kapiit on kahet jälet, yhen ei tunnukkaan.

Tee luutaa, vihtaa mennessäs- tuo lapsille marjoja tullessas.
Pidä puukko tupessas ja akka vierelläs.
Ei väkisin vävyks, ylimielin ystäväksi.
Ruoka kun vävylle, ja maksu kun ventovieraalle.
Pappi herroista paras, vävy vierahista.

Vähän varaa vävystä, huono turva tyttärestä, miniästä ei mitään.
Ei ole paimenen pyhistä, eikä vävyn ruokalevosta.
Kiitä vuojelta hevosta, kahelta vuojelta morsianta, kolmannelta kotivävyä.
Älä huua huoliasi, älä valita vaivojasi, ei ne kenellekään kelepoa.
Kaikkia kipiin miel tekee, mutta surullista ei maita mikii.

Suoloa suruun, sokeria ikävään.
Paremp on pata puottaa, ku käit polttoa.
Niin kauan ruoka suussa, ku työ käessä.
Ei kitu kuoleta, vaikka se vaivasensa elättää.
Laiha kun kesän kukkunut käki.

Ei se tänne tule, sano Jaatila kun Pietilä palo.
Pouta on hiesusaven lantoa, sano Joatilan Paavo.
Niin se vaimo tulii ku kuhmu ottaan, niin se tulii minullekkii ja iso kuhmu tulikin
sano isäntä.
Joka on ylen ylpee, kyllä sen nälkä nylkee.
Ei niin pitkää ettei kurota, ei niin lyhää ettei kumarra.

Onpa pyylläkin pesänen, koppelollakin kotonen.
Kyllä sinut vielä elämä konkuuttoa.
Jos mies muistaa moata, niin moa muistaa miestä.
Komiit kammariin, rumat riihelle.
On alituiseen muutoksenalanen kun kerjäläisen päiväpalkka.

Niin huono vuosi ettei kasva kun kakarat.
On kakaroita ettei saa luetuksi kun oven raoista.
On kiukkuinen kun kerjäläinen pakkasella.
Virkoa vaille herra ja kärseä vaille sika.
Hyvistä puhutaan, komiista lauletaan.

Herruus pakkaa päälle kun muistan kenen poika oon.
Komiasti kylän kohdalla, sano Kultalat kun kirkkoon menivät.
Ei talosta lähdetä, kun torpasta, eikä torpasta kun hakomökistä.

Koonnut: Maire Hirvonen 1978

Bertta Jaatilan sananparsia on myös laajempi kokoelma Jämsän kotiseutuarkistossa. Kokoelman on koonnut Vuokko Olkkonen.