Monet pitivät lähes syntinä, kun Alhon tilan omistaja nimismies Werner Hagberg siirtyi 1870-luvulla voimakkaaseen rehuviljelyyn ja raivasi runsaasti uutta peltoalaa. Olivathan pellot vanhan käsityksen mukaan tarkoitettu jumalanviljan eli leipäviljan kasvattamiseen.

Edistyksellinen nimismies ei puheista piitannut vaan hankki tilalle myös Jämsän ensimmäisen niittokoneen ja hevosharavan.

Heinänviljely yleistyikin Jämsässä vauhdilla 1880-luvulta lähtien. Tämä oli karjatalousvaltaisen maatalouden perusedellytys. Vain heinän ja rehuviljan viljely takasi karjalle riittävästi ravintoa pitkän talviruokintakauden ajaksi. Samalla huomattiin, että parantunut ruokinta lisäsi selvästi karjan tuottavuutta ja samalla lannan määrää.

Vuonna 1886 Jämsään perustettiin yhtiömeijeri, joka antoi voimakkaan sysäyksen rehuviljelylle. Sen ansiosta into karjanhoitoa ja -jalostusta kohtaan kasvoi entisestään. Nyt hyvin ruokitun karjan tuottama maitomäärä saatiin jalostettua voiksi ja kuljetettua myyntiin suuriin kaupunkeihin ja ulkomaille asti.


Suurta muutosta maataloudessa merkitsi siirtyminen vanhanaikaisesta kaksi- tai kolmivuoroviljelystä kasvivuorotteluun. Tilakohtaiset viljelyolosuhteet otettiin entistä paremmin huomioon, kun kasvikiertoja suunniteltiin.

Suomessa yleistyi Saksasta omaksuttu koppeliviljely, jossa pellot jaettiin tavallisesti kahdeksaan lohkoon. Niissä heinän kanssa vuorottelivat syys- ja kevätvilja sekä kesanto.

Peltojen salaojitus yleistyi Jämsän seudulla 1920-luvulla, kun Onni Hyppölän tilalla Alhojärvellä järjestettiin salaojituksen yhteydessä ensimmäinen aiheeseen liittyvä kurssi.

Tuohon aikaan liittyy myös maaviljelysseurojen perustaminen. Niiden konsulentit kiersivät pitäjissä ja jakoivat uusinta tietoa maataloudesta. Vuosina 1899 - 1902 siirtyi kaikkiaan kaksikymmentä tilaa Jämsässä uudenaikaiseen viljelytapaan Hämeen maanviljelysseuran opastuksella. Määrä oli korkeimpia koko Hämeen kattavan seuran alueella.