Kalle Hellman syntyi 30.7.1872 Kuhmoisissa, mistä muutti Jämsään v. 1901 ja kuoli 21.12.1918 Jämsässä, 46 vuoden ikäisenä. Puoliso Aleksandra Matintytär syntyi 1878 ja muutti v. 1929 Lahteen. Avoliitosta oli 8 lasta, joista kolmas, Viljo oli 15-vuotias isänsä kuollessa. Viljosta tuli myös puuseppä, kuten hänestä erikseen olen kertonut.

Ilmeisesti Kalle Hellman oli opetellut itsekseen muun työn ohella puusepäksi. Lisää oppia hän sai veljeltään Aleksi Heinävaaralta, joka oli käynyt käsityökoulun ja jolla oli puusepänverstas Kassalassa, Kuhmoisissa Jämsän rajalla. Siellä Hellman kävi työssä aina silloin kun hänen verstaassaan ei ollut puusepäntyötä. Tähän viittaa ilmaisu, että kun hänen vaimoltaan asiakas tiedusteli mestaria, niin samassa vaimo antoi topakan vastauksen Jämsän murteella että: "Kalle män Kassalaa nikkoamaa."

Hellman oli hyvin tunnettu kyläpuuseppä vuodesta 1900 alkaen. Hänellä oli joskus pari miestä työssä, mm. Emil Hurme ja hänestäkin olen kertonut erikseen.

Hellmanilla oli puusepän käsityöverstas, joka siirtyi vuokrahuoneesta toiseen, ainakin seuraavissa paikoissa:

• Rynölässä, Jämsän keskustassa, joka on nykyisin Koskentie 4. (Siitä ränsistyneet rakennukset purettiin kesäkuussa 1957, koska sen ohi joutui kulkemaan Neuvostoliiton silloinen puoluejohtaja Nikita Hrushtshev Suoen vierailunsa aikana.)

Sen jälkeen verstas oli

• Keskisellä maatilan vanhassa pirtissä

• Jannelassa, nykyisin Pääskyläntie 4, valokuvaaja Salosen talon takana, silloin olleessa rakennuksessa. Tässä verstaassa v. 1912 vaiheilla, kuulemani mukaan, Hellman joutui tekemään naapurilleen tilanomstaja Palmrothille sängyn, joka siellä on vielä nykyäänkin siitä syystä, että tilan karjanhoitaja Eskola (joka myöhemmin oli kansanedustaja ja kunnallisneuvos) oli antanut Hellmanin perheelle maitoa velaksi, niin kauan ja paljon, ettei Hellmanilla ollut riittävästi rahaa velkansa maksamiseen.

Hänen viimeinen verstaansa oli Kinulantien varrella Jämsänkoskella. Sieltä Hellman kävi vuoden 1917 lopulla Jämsän työväentalon rakennuksella tekemässä puusepäntöitä. Kun minä olin siellä myös työssä hänen apumiehenä lähes kolmen kuukauden ajan, niin tuona aikana tein sen havainnon, että puusepäntyö oli Hellmanille jo liian raskasta, koska hän hyvin usein istui höyläpenkillään ja korjaili ihmisten kumikalosseja. Talo valmistui vuoden 1917 joulukuun lopulla. Hellman meni omaan verstaaseensa ja yritti vielä siellä tehdä työtä. Hän kuoli vuoden kuluttua joulukuussa 1918.

Hellman oli hiljainen, hyväntahtoinen ja isosta perheestään huolehtiva mies.