Rautatieverkosto toi maamme arkkitehtuuriin uuden julkisen rakennuskokonaisuuden, rautateiden asema- ja huoltorakennukset sekä rautatiepuistot ja ratatyöläisten asunnot. Valtion rakennustoimintana rautatierakennukset olivat tarkoin määriteltyjä ja keskusjohtoisesti suunniteltuja. Kaikki rautatieliikennöintiin liittyneet rakennukset suunniteltiin Helsingissä Valtion rautateiden omien arkkitehtien toimesta.

Asema-alueet ja niiden rakennukset oli jaettu liikennöintimäärien mukaan viiteen eri luokkaan. Suurimmat asemat ( I ja II luokkaan kuuluvat) saivat yksilöllisesti suunnitellut asemarakennukset, joista saatettiin järjestää jopa arkkitehtikilpailujakin. Pienemmät asemat pikkukaupungeissa ja kylissä rakennettiin yhteneväisiksi ulkoasultaan tyyppipiirustuksien perusteella, jotka määrittivät myös asemarakennuksen sisustuksen, värit ja kalusteetkin. Asemarakennuksien arkkitehtuurissa näkyivät kulloisenkin tyyppipiirustuksien suunnitteluaikakauden arkkitehtoniset tyylipiirteet.

Valtionrautatiet rakensi työntekijöilleen myös omat asunnot asemien yhteyteen radan varteen. Omavaraisuuteen perustuvassa elämäntavassa rautatietyöläisen asuntoon kuuluivat aitat, navetat, puuliiteri, kellarit ja saunarakennukset. Asemapuisto yhdisti erilliset toiminnot yhtenäisiksi ympäristöiksi.