Vekkulan uuteen kansakouluun ei 1902 tahtonut heti löytyä opettajaa, vaikka johtokunta lupasi ilmoituksessaan, että uusi koulu sijaitsee "luonnonihanalla paikalla Saarijärven rannalla". Asetuksen opettajalle takaamasta peltoalastakin on valmiina vasta 8.25 aaria, mutta johtokunta lupasi 50 markan korvauksen siihen asti, kunnes koko peltoala on hankittu. Opettajallahan oli tietenkin oma lehmä.

Lopulta kesäkuussa 1905 asiat loksahtivat paikalleen, kun johtokunta valitsi opettajaksi Kaarlo Vilhelm Hongiston, joka jatkoi virassaan 42 vuotta eli vuoteen 1947. Kun hän vielä meni naimisiin kiertokoulunopettaja Edla Suomalaisen kanssa 1919, sai Vekkula klassisen opettajaparin, joka antoi elämänsä kylälleen.

Edla piti puheita, maalasi tauluja ja oli ulospäinsuuntautunut, hiljainen ja ujo miehensä puolestaan eli musiikilleen mm. harjoituttamalla työväentalolla kuoroa ja erilaisia lauluesityksiä. Kyläläiset näkivät Hongiston ajavan pyörällään Vekkulan kuoppaisia teitä kohti Koskenpäätä, jossa hän hoiti vuosien ajan kanttori-urkurin tehtäviä tai kohti Saakoskea, jossa hän toimi oman toimen ohella kansakoulun laulunopettajana.

Hongisto yleensä pyöräileekin joka paikkaan, myös ensimmäinen tutustuminen mahdolliseen uuteen asemapaikkaan 1905 tapahtuu pyöräillen. Hongisto oli kotoisin Hausjärveltä Etelä-Hämeestä. Sen seudun vainioihin tottunutta eivät Vekkulan metsäkulmat silloin heti vakuuttaneet:

"Kun tulin ensimmäistä kertaa Vekkulaan ja katselin ympärilleni levittäytyvää kylää, niin ajattelin lähteä seuraavana päivänä takaisin. Rakennukset olivat pieniä ja harmaita, tie kehno. Pyörä piti kantaa olalla huonojen paikkojen yli. Ensimmäisen yön vietin Taaralan torpan peräkamarissa - ja päätin jäädä, sillä ihmiset olivat todella ystävällisiä", oli Hongisto muistellut alkuaikojaan kylässä Veikko Lahtiselle, jonka kotona Sapalassa hän asui eläkepäivänsä kuolemaansa 1971 saakka. Eläkekammaristaan käsin hän yhä seurasi tarkasti entisten oppilaidensa pärjäämistä maailmassa:

- Kyllä juopunut vaistomaisesti ryhdistäytyi sapalan kohdalla, nauraa Veikko Lahtinen.