Kyllikki Ahlgren Kerpolasta oli saanut nuken joululahjaksi ja lahjan antaja, talossa majaileva työmies Sälli-Eemeli vakuutti pukin tuoneen sen Korvatunturilta asti. - Eikä oo. Tämä haisee ihan Keskiseltä!, julisti pikkutyttö.

Keskisen kaupassa oli vahva arominsa. Se syntyi, kun sillitynnyreiden, hevosvaljaiden, nahkasaappaiden, rinkelikerien ja korppujensa keskellä kauppias kalle oksala pani asiakkaidensa kanssa työmiehen palamaan. Keskisen tiskissä oli aina kaikille avoin tupakka-aski.

Keskisen kauppa oli yli 40 vuotta (1925 - 1968) Vekkulan hermo- ja puhelinkeskus, jossa miehet juorusivat maidot autoon saatuaan. Lähellä Saarijärven rantaa se oli vanhojen kulkuolojen aikaan keskeisellä paikalla: talviteiden ja puureittien risteyksessä, tukkilaanien tuntumassa. Kesällä moottoriveneellä päästiin kätevästi Keskisen rantaan ja saatiin maidot maitoautoon ja paluukyytissä kaupalta lesesäkki eläimille.

Kun pontikankeittäjiä etsittiin Vekkulan korvista, olivat kauppiaat tiedonlähteinä avainasemassa: kuka on ostanut ison erän sokeria ja hiivaa? Kalle ei ollut koskaan huomannut mitään erikoista asiakkaidensa ostokäyttäytymisessä. Kun tehdasta kolmatta päivää kyttäävä poliisi kävi kaupalta soittamassa uutta miestä tilalleen, kehotti Kalle virkavaltaa hengähtämään kahvikupposen ajaksi. Poliisi hengähti - ja palattuaan postauspaikalle huomasi tehtaan hävinneen.

Keskinen oli kylänsä näköinen kauppa. Sieltä löytyi kaikki se, mitä pikkutilalla ja metsässä tarvittiin - siis myös luottoa. Vastakirjana toimi pieni pala repäistyä tiskipaperia, johon Kalle raapusti velkasumman ja työnsi lapun pöytälaatikkoonsa, joka oli niitä täynnä. "Ei se niin suuri vahinko ollut", vähätteli aina rauhallinen ja sovitteleva Kalle, kun erään kerran oli jäämässä kalliit häätarpeet maksamatta. Mutta maksu tuli lopulta, tälläkin kertaa.

Lapset kantoivat Keskiseen pikkukolikot ja Kalle kietaisi isoilla käsillään paperitöttörön ja laski siihen vaasan pastilleja. Keväällä lasten parveilu tiheni, kun tiskiin ilmestyivät aurinkolasit ja eriväriset pallot.

40-luvun lopulla Vekkulaan saatiin osuusliike. Kilpailu ei ollut veristä: myymälänhoitajat kävivät soittamassa tilauksensa Keskisestä, koska heilläkään ei ollut puhelinta. Kallen kauppa hiljeni 60-luvun lopussa. Vekkulankin raha siirtyi liikepaikkoihin.