Vaikka maatalouteen oli yritetty tuoda 1700-luvulla uusia ajatuksia, perustui viljely Jämsän seudulla vielä 1800-luvun alkupuolella varsin perinteisiin menetelmiin. Jämsäläinen viljelijä suhtautui yhtä epäilen maanviljelyn tehostamiseen kuin talonpojat kaikkialla Suomessa.

Maatalous oli työvaltaista. Työkalut ja -koneet olivat omatekoisia tai kyläsepän valmistamia. Pelloilla viljeltiin lähinnä leipäviljaa. 1700-luvun lopussa käytössä oli vielä kaksivuoroviljely. Kolmivuoroviljely yleistyi kuitenkin vähitellen vuosisadan vaihteesta lähtien.

Sekä Jämsässä että Kuorevedellä harjoitettiin vielä 1800-luvun loppupuolella kaskenpolttoa. Tosin kyse oli tuossa vaiheessa lähinnä vanhan perinteen ylläpitämisestä. Kokonaissadon kannalta kaskeamisella ei ollut enää merkitystä kummassakaan pitäjässä.

Katovuodet olivat osa ihmisten elämää. Tästä on säilynyt kuvauksia niin kirkonmiesten kuin maaherrankin kertomuksisssa. Järvien rannoilla ja metsäisillä seuduilla voitiin heikkoa vuodentuloa paikata jonkin verran kalastuksella ja metsästyksellä.