E. Ahola

Talvella pintasi peittävi lumi ja jää, vaan jo aikaisin keväällä vapaana pintasi nään. Suuri et ole mitaltais lie, mut silti oot monien vesien tie. Periks et antanut saasteelle tehtaan, vaan ylpeänä esitellä näin sua kehtaan. Hitaasti virtaavi sun suloiset veet, kun läpi kauniin Jämsän kaupungin meet.

Penkerees kauniit kukkaset tuoksua suo, se ilolla ihmiset luoksesi tuo. Luonasi virkistyä ken vain voi, kun kauniisti rannoillas lintujen laulu ain soi. Myös monille kaloille kodin sä annat, ja luonnosta suuren vastuun kannat. Terveenä tahdomme sinun säilyvän toki, oi sinä meidän viehkeä Jämsänjoki

Risto Ahonen

Isien ruuhet ylös jokea sousi, sen rannoille asutus aikoinaan nousi. Ei olis Jämsää ei Jämsänkoskea, jos joki ei virtais ja koski kuohuis. Joki on vienyt ja tuonut rahtia, luonut sen mikä on Jämsän mahtia. Ei olis Jämsää ei Jämsänkoskea, jos joki ei virtais ja koski kuohuis. Viljaa ja puuta laivoissa kulki, joelta vesille Päijänteen halki. Ei olis Jämsää ei Jämsänkoskea, jos joki ei virtais ja koski kuohuis.

Joki on laskimo kierrossa elollisen. Puhtaus veden on kädessä ihmisen. Ei olis Jämsää ei Jämsänkoskea, jos joki ei virtais ja koski kuohuis. Joen pinnan peilistä sivistys siintää, se rantoineen kuvaa ajasta piirtää. Ei olis Jämsää ei Jämsänkoskea, jos joki ei virtais ja koski kuohuis.

Aune Eskelinen

Hiljaa hyräillen kuljen kevein askelin                      kevääseen. Syleilen puuta. Maa on täysin sulanut eikä mikään voi estää tuhansien kukkien                     avautumista.

Aune Eskelinen

Näin unta: tulppaanikimppu kulki ilmassa. Se keinui laidalta toiselle, tuli minua vastaan. Nainen hauras, läpinäkyvä, kulki ohitseni tulppaanikimppu hattunaan. Keijuko?

Aune Eskelinen

Missä kottarainen liverteli lemmitylleen ja naakat kokoontuivat äänekkäästi ja kissa hiipi kiivetäkseen laulupuuhun. Missä myyrä kurkisteli mullan alta. tohtiskohan tulla ulos raostansa? ja siili vikkelästi kulki polun poikki, liittyi kuusen alta kurkkivien joukkoon. Ja villiviini alastomana kiemurteli verkkoaitaa ja Ckillan sineen hukkui puoli tarhaa ja Krookukset ja Tulppaanit pursuivat värikylläisinä pitkin nurmikenttää.

Ja vihertävän verhon saivat ruusut ja puhkes silmut oksiin laulupuun. ja kissa piha-altaan reunalta lipaisi kielellänsä raikkaan aamujuoman. Aurinkokello mittasi aikaa, heilahti keinu taitavan tarhurin, Puutarhaan tuli toukokuu. Eläköön Jämsänjoki!

Aune Eskelinen

Pikkuinen auringonsäde leijaili ilmassa Kaikkialla kukkivat isot ja pienet kukat, metsä viherjöi. Mutta täällä ei auringonsädettä huomannut kukaan. Lopulta se löysi Joen ja laskeutui sen virkistävään veteen.

Voi miten tuntuu ihanalta innostui auringonsäde ja hajosi sadoiksi kimalteleviksi auringonsäteiksi Joen pintaan. Sukeltavat kalat leikkivät aurinsäteiden kanssa. Miten kaunista huudahti ihminen ja auringonsäde oli onnellinen

Ilmi Koivisto

On mahtivirtoja monissa maissa, on Seineä, Reiniä, Tonavaa, myös Jämsän joki Suomalainen, yli kotiseutunsa mainetta saa.                                Se on soljunut satojen vuosien ajan, tyynenä omassa uomassaan, tuoden kauppamiehet ja tukkilaiset, myös vaurauden tullessaan.

Yhä vielä se kaupungin helmenä hohtaa ja uljaana vesiään kuljettaa, siis eiköhän eläköön huudot tänään ansaitusti se meiltä saa.

Virpi Lempinen

Syksy istahti sinun viereesi hengittäessäsi joen ruohon tuoksua, Niin, syksy…kauniina se asettuu taloksi täälläkin, nurmikolla, joen rannalla, ja rakastavaisten katseiden väliin jää seinäksi. Lähtösi kesti kauan. Hetkien viivytys venynyt tunneiksi. Itkit syksyä, joen keltaisia kiviä ja syljeksit heinänkortta suunpielistä. Takanasi kesä

Virpi Lempinen

Pimenee ilta. Katson hämärään ja näen sinut kyyneleitäni katsomassa. Haet hymyä, unohdut suunpielen värähdyksestä paikallesi. Viileän pintasi alla virta. Päällä tuulen väre. Kumarrun sinua kohti. Huulilla kosketan kuvajaistani. Hetken olet rauhaton, ja vain hetken olen sinun. Sitten päästän irti. Vallattomana ruohonkorsi jatkaa matkaansa sinun sylissäsi.