Päijänteen etelä- ja kaakkoisosissa vedenpinta nousi, kunnes vesi mursi harjun Heinolan kohdalla ja järven uusi, Kymijokeen suuntautuva lasku-uoma syntyi n. 5000 eKr. Vesi laski hyvin nopeasti arvioiden mukaan 5 m, jolloin Päijänteen pohjoispäässä Pihtiputaalla sijainnut vanha uoma kuivui. Sen jälkeen vedenlasku jatkui edelleen hitaana. Päijänteen tulvahuipun taso on Jämsän kohdalla nykyisellä n. 102 m korkeudella.

Samoihin aikoihin Suomessa alettiin valmistaa saviastioita. Muutoksia muussa esineistössä, asuinpaikoissa ja elinkeinoissa ei kuitenkaan tapahtunut, joten kyseessä on tänne saapunut kulttuurivaikutus ilman suurempia väestönsiirtoja. Varhaisinta keramiikkatyyppiä Suomessa kutsutaan varhaiskampakeramiikaksi. Jämsän seudulta tätä ei toistaiseksi ole löytynyt, mutta lähialueilta, mm. Korpilahdelta ja Luhangasta sitä tunnetaan.

Vanhimmat kalliomaalaukset Suomessa ovat ilmeisesti varhaiskampakeraamiselta ajalta. Toistaiseksi ainoa Jämsän seudulta tunnettu kalliomaalaus on Kuoreveden kirkonkylässä, Käpinniemellä. Kyseessä on suuren siirtolohkareen kylkeen punamullalla tehty värijälki, josta ei enää voi erottaa kuvioita. Tätä maalausta ei voida ajoittaa. Muita kalliomaalauksia Jämsän lähialueilla ovat Päijänteen rannalla sijaitsevat Pyhänpää ja Pyhävuori Kuhmoisissa sekä Avosaari Luhangassa, jotka ajoittuvat tyypillisen kampakeramiikan aikaan, n. 4000 - 3600 eKr.