Vuoden 3000 eKr. tienoille tultaessa aikaisemmat vilkkaat yhteydet ovat hiipuneet ja Suomeen on muodostunut useita alueellisia ryhmiä. Länsi- ja Etelä-Suomessa tyypillisen kampakeramiikan perinnettä jatkoi ns. myöhäiskampakeramiikka, Itä-Suomessa taas ns. asbestikeraamiset (saviastioiden sekoitteena on asbestimineraalia) ryhmät, kuten Pöljän, Kierikin keramiikat. Noin 3200 eKr. lounaiseen Suomeen saapui Itämeren piiristä uutta väestöä, jolle tyypillistä esineistöä olivat ns. vasarakirveet sekä nuorapainanne-
koristeinen keramiikka.

Täkäläisestä perinteestä poiketen vasarakirveskulttuurin asuinpaikat eivät sijainneet aivan rannassa vaan ne saattoivat sijaita kaukanakin vesistöistä. Laajemman materiaalin valossa näyttää siltä, että keramiikka oli kivikauden loppupuolella melko harvinaista koko Keski-Suomessa, vaikka tähän aikaan liittyviä asuinpaikkoja tunnetaankin. Osittain kyseessä voi olla tutkimusten puutteen luoma harha, mutta taustalla lienee myös se, että keramiikkaa on tehty alueella vain vähän - saviastioihin ei siis ole ollut suurta tarvetta.

Jämsän seudulta ei tunneta varmoja myöhäiskampakeraamisia tai asbestikeraamisia löytöjä. Vasarakirves- eli nuorakeraamisen väestön alue ei ulottunut Jämsään, mutta kontakteja tähän suuntaan osoittaa Jämsän Alhojärveltä löytynyt vasarakirveen puolikas.