Noin 4000 eKr. Suomeen ja Itä-Baltiaan sekä idässä aina Uralille asti levisi nopeasti uusi kulttuurivaikutus. Tähän liittyy aikaisemmasta poikkeava keramiikka, ns. tyypillinen kampakeramiikka. Myös muussa esineistössä tapahtui muutoksia: kiviesineet olivat aiempaa huolellisemmin hiottuja, uutuutena ilmestyi piiesineistöä ja meripihkakoruja, samoin rekityyppi vaihtui. Kampakeraamisen ajan pii on peräisin Valdain alueelta, joka sijaitsee Moskovan ja Äänisen välissä. Meripihka taas on tuotu Itämeren kaakkoisosista, nykyisten Liettuan ja Kaliningradin rannikoilta. Uralin itäpuolelta taas ovat muutamat sembramännystä tehdyt lusikat ja reenjalakset.

Kampakeraaminen aika olikin laajan vaihtokaupan ja kulttuurivirtausten aikaa. Kampakeraamisen kulttuurin leviämiseen liittyi ilmeisesti uuden väestön saapumista maahamme. Jämsän seudulta tunnetaan tyypillistä kampakeramiikkaa usealta asuinpaikalta, mm. Jämsänkosken Valkealuomen tienoilta sekä Jämsästä Arvajan seudulta. Tänä aikana yleistyvät suuret, jopa 180 neliön laajuiset, talomaiset, ainakin alaosin hirsiseinäiset asuinrakennukset. Niiden keskipermanto on kaivettu maan sisään, noin 30 - 60 cm syvyydelle. Nyt nämä rakennusten paikat näkyvät maastossa laakeina, matalina painanteina. Kivikautisten talojen pohjia on Jämsänkosken Rasuanniemessä, Toijalanrannassa ja Hietakylässä.