Talojen takamaille alkoi Jämsässäkin ilmestyä vuokraviljelijöitä 1720-luvulta lähtien. Kun niitä vielä vuonna 1730 oli 6, vain 30 vuodessa määrä kasvoi 112:een ja 1860 määrä oli jo 883. Torppien määrä ylittikin 1800-luvulla tilojen määrän, jolloin valtaosa viljelijöistä oli vuokraviljelijöitä. Samalla alkanut isojako hajotti perinteiset tiiviit kylät, mahdollistaen samalla tehokkaan maanviljelyksen. Maatalojen määrä kasvoi kokonaisuudessaan voimakkaasti, reilussa sadassa vuodessa Suur-Jämsän 183 talosta päädyttiin 604 taloon. Isojako paljasti myös, että 1 % Suur-Jämsän alueesta oli peltoa, 2 % niittyä, 19 % vettä ja 78 % suota ja metsää.