Varakkaampien säätyläisten joukko alkoi selkeästi erottua tavallisesta maalaisesta. Kun tavallinen talonpoika osti lähinnä rautaa ja suolaa, kertovat varakkaampien jämsäläisten tilojen kauppakuitit omaa tarinaansa: Ruotsulan Kekonit hankkivat 1828 merenvahapiipun ja portviinin ohella mm. kölninvettä, hiusvoidetta, arrakkia ja hatun. Samaisen tilan ostanut majuri Jack vastaanotti 1850 yhdessä lähetyksessä mm. sitruunoita, shampanjaa, lakkoja, ruotsalaisia silkkikäsineitä, suruharsoja, kuorimanteleita, korintteja, suruharsoa ja naisten hatun. Rusthollari Vitikka taas 1864 hankki Havanna-sikareita, konjakkia, viikunoita, astioita, mannaryynejä ja hopeakoruja. Jämsän säätyläinen ei mitä ilmeisimmin peitellyt varallisuuttaan.