Vaikka jokilaakson tehtaat eivät olleet pahimpia saastuttajia, ei 1970-luvulle tultaessa ympäristönäkökohtiin juuri kiinnitetty huomiota ja Päijänne saastui kiihtyvään tahtiin. Jämsänjoki oli Saaren kartanon kohdalla metrin syvyydessä täysin hapetonta ja kuolleita kaloja kellui vedessä tuhansittain. Mädän munan haju oli paikkakunnalle tuttu. "Raha haisee", sanottiin, ja kysehän oli ympäristöseikoissa juuri rahasta. Jopa lehtikirjoituksissa syytettiin mieluummin kesämökkejä kuin tehdasta. Joesta tulvineista rikkipäästöistä oli kuitenkin vaikea syyttää kesämökkejä. Ilmassa oli huomattava määrä rikkiä, mikä kellastutti lehdet ja lakastutti ruohon.