Ratsutie Padasjoelta Kuhmoisten kirkonkylän lävitse Jämsään on kulkenut Hassin kautta melko varmasti jo keskiajalta lähtien, sillä tien siltojen kunnossapidosta on annettu sakkotuomioita v. 1552.

Tien saattamisesta kärryllä ajettavaan kuntoon keskusteltiin paljon 1700-luvun alkupuolella ja asiaa käsiteltiin mm. useammilla syyskäräjilläkin, mutta tien levittäminen kuuden kyynärän eli kolmen ja puolen metrin leveyteen olisi vaatinut räjäytystöitä, jotka tuolloin olivat kovin kalliita. 1777 Hämeen ja Uudenmaan maaherraksi tuli kuitenkin Anders de Bruce, joka lähetti kruununvoudeille kiertokirjeen teiden hoidosta. 1778 järjestettiin maantie- ja kestikievaritarkistus, jonka tuloksena Kuhmoinen-Jämsä-tie päätettiin leventää laillisiin mittoihin. Kuhmoisten miehet vetosivat kuitenkin kirkon rakennuksesta aiheutuviin rasitteisiin ja pyysivät lykkäystä tien rakentamiseen. Lopullisesti rattailla ajettavaan kuntoon Hassin ohi kulkeva tie tuli 1780-luvun alkupuolella. Tie oli edelleen erittäin mäkinen ja mutkainen. Talvisin tietä lyhennettiin oikaisemalla järvien poikki.

Teiden ylläpito oli pitäjille taloudellisesti raskasta ja niin niistä riideltiin useasti. Kuhmoisten pitäjä joutui ylläpitämään tietä aina ns. Hassin sillalle saakka, mikä sijaitsee Alhojärvellä, eikä vieraan kunnan puolella sijaitsevan tien kunnossapito ja auraus ollut sille mieluisa tehtävä. Uuden kestikievarin perustaminen Kuhmoisten suunnalle oli puolestaan Jämsälle epämieluisaa. Neljän vuoden vastustuksen jälkeen Jämsän kunta myöntyi ja suostui asettamaan uuden kestikievarin Latosen taloon elokuussa 1882. Tosin kievarin tuli palvella vain kelirikkoaikoina.

1900-luvun alkupuolella Hassin läpi kulkeva läpikulkuliikenne alkoi vilkastua tasaista tahtia, sillä E4 Helsingistä Petsamoon kulki tätä reittiä. 1920-luvun puolivälissä alkoi Lahdesta Jämsään säännöllinen linja-autoliikenne, joka vilkastui tasaisesti. Ensimmäisenä liikennöinnin aloitti Hassilainen Emil Latonen, joka sai luvat n.1925. Seuraavaksi reittiä alkoivat ajaa 1930-luvun alusta Mäntsäläläiset yhtiöt Sukula-Voutelin-Rihmanen ja Rajala-Raitanen-Serenius, jotka aloittivat Helsinki-Jyväskylä-linjalla sekä Liikennöitsijä Paunu Tampere-Kuhmoinen-Jämsä-vuorolla. Lisäksi Hassin ohitse kulki myös postiauto. Vilkkaimpina pyhäpäivinä Hassin kylänraitin ohitti 6 - 7 pikavuoroa, sillä useilla liikennöitsijöillä ajoi monta autoa peräkanaa, jotta kaikki haluavat mahtuisivat kyytiin. Tämän lisäksi Hassin ohitti melkoinen määrä normaalia liikennettä. Myös kuorma-autot saivat merkitystä 1930-luvulla, jolloin ne alkoivat kilpailla tasaväkisinä tavarankuljetuksesta laivaliikenteen kanssa.

Juuva-Ouni-poikittaistie tehtiin pula-aikana hätäaputöinä kauppias Hämelän toimiessa tiemestarina. Valtion puolesta tienrakennusta valvoi rakennusmestari Pekkala. Tämän jälkeen poikittaistietä jatkettiin paikallisin voimin aina Arvajalle saakka. Tie valmistui vasta joulukuussa 1930, vaikka sen rakentaminen oli aloitettu jo 1927. Tien teko osoittautui hankalammaksi urakaksi kuin etukäteen oli arveltu. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui pula sopivista maa-aineksista.

E4-tie linjattiin kulkemaan suorempaa reittiä Kuhmoisista Jämsään jo ennen sotia, mutta sota keskeytti tiehankkeen. Valtatie siirtyi kulkemaan Arvajan kautta 1957. Hassin kylälle tämä merkitsi melkoista muutosta liikennemäärissä. Kylää halkova tie muuntui hetkessä valtaväylästä hiljaiseksi kylätieksi.