Maanviljelyn suurin murros oli isojako 1700-luvun lopulla. Sen myötä talonpoika pystyi itsenäisemmin hallitsemaan peltojaan, mikä edesauttoi maanviljelyn kehittymistä.

Ruista ja ohraa viljeltiin vanhastaan eniten, kaura yleistyi seuraavaksi ja vehnä viimeiseksi 1800-luvun lopulla. Herne oli suosittu ravinnonjatke, samoin nauris, kaali ja lanttu. Nauriin viljely väheni, kun peruna nousi kilpailijaksi. Perunan viljely oli jo aivan yleistä 1800-luvun puolivälissä. Oluenpanoon viljeltiin humalaa, ja tupakkakin kasvatettiin itse. Omavaraistaloutta tuki myös pellavan ja hampun kasvatus.

Talonpojan kiireisin aika osui syksyn sadonkorjuuseen. Kyläyhteisössä kiirettä helpotettiin talkoilla.