Wäino Gustaf Palmqvist (1882-1964) valmistui arkkitehdiksi Polyteknillisestä opistosta 1905. Vuonna 1907 hän teki opintomatkan Saksaan ja Iso-Britanniaan tutustuen siellä muun muassa tehdastyöväestön asunto-oloihin. Hän työskenteli Gustaf Nyströmin, Armas Lindgrenin sekä Lars Sonckin toimistoissa sekä yhdessä Birger Brunilan kanssa. Vuodesta 1919 lähtien hänellä oli oma arkkitehtitoimisto.

Palmqvist oli monipuolinen suunnittelija ja aikansa ehkä tuotteliain teollisuusrakennusten piirtäjä. Hänen edustamansa massiivinen ja klassinen rakennustyyli soveltui hyvin liike- ja teollisuusrakennuksiin. Erityisesti tanskalainen 1910-luvun tiiliarkkitehtuuri vaikutti hänen töidensä muotokieleen. Uransa alkupuolella hän suunnitteli asuin- ja liiketaloja pääkaupunkiseudulla, myöhemmin painopiste siirtyi nouseviin  teollisuus keskuksiin eri puolille maata. Tehdasyhdyskuntien suunnittelu oli 1920- ja 1930-luvuilla kokonaisvaltaista. Tuotantolaitosten lisäksi arkkitehti suunnitteli asemakaavan, koulut, urheilurakennukset, yhdistystalot, asuinrakennukset ja jopa sairaalat. Keski-Suomessa Palmqvistin rakennuksia toteutettiin Jyväskylään, Jämsänkoskelle, Mänttään ja Kolhon sahalle.

Tunnetut teollisuusjohtajat olivat Palmqvistin toimeksiantajia, merkittävimpinä vuorineuvos Gösta Serlachius ja kenraali Rudolf Walden. Waldenin omistaman Rapaalan kartanon päärakennuksen ja tilanhoitajan asunnon uudistukset hän suunnitteli vuosina 1918-1919. Palmqvistin merkittäviä rakennuskokonaisuuksia Yhtyneet Paperitehtaat Oy:lle oli Myllykoskella, Jämsänkoskella ja Valkeakoskella. Laajoja kokonaisuuksia arkkitehdiltä tilasivat myös Nokia (Suomen Gummitehdas) ja Outokumpu osakeyhtiöt.

Varhaisimpia Jämsänkoskelle toteutettuja töitä olivat Rekolankosken voimalaitos ja 1920-luvun lopulla valmistuneet betoniset happotornit. 1930-luvun tehdasrakennuksia olivat höyryvoimalaitos, uusi valkaisimo, kuorimo- ja hakettamo, hakesiilot, paloaseman torni, selluloosatehtaan uudisosat ja paperitehtaan lisärakennukset. Viimeisimpiä valmistuneita tehdasrakennuksia oli vuonna 1944 käynnistynyt spriitehdas. Palmqvistin ura kesti liki viisikymmentä vuotta. Tuona aikana tehdasrakennusten muotokieli muuttui 1910- ja 1920-luvun jykevästä klassismista 1940-luvun rationaaliseen konstruktivismiin. Ertyisesti 1930-luvulla tehdyt siilot, happotornit ja kuljettimet muodostavat hilpeän poikkeuksen muuten vähäeleisen punatiilisen tehdasrakentamisen keskellä.






W.G. Palmqvist suunnitteli Jämsänkoskelle rakennuksia 1920-luvulta 1940-luvun alkuun, painopisteen ollessa 1930-luvulla. Tunnetuimpia säilyneitä rakennuksia ovat Jämsänkosken kirkko ja pappila, seurantalo Ilveslinna ja Rekolankosken voimalaitos joka valmistui vuonna 1922. Patalankosken voimalaitos on jäänyt miltei kokonaan uudisrakennusten keskelle. Sen sijaan vuonna 1933 valmistunut rikkisiilo on edelleen Jämsänkosken tunnettu maamerkki. Keskustaajaman ulkopuolella on säilynyt alkuperäisessä asussaan Yhtyneiden Jämsänkosken maatilan, Rekolan, päärakennus ja navetta 1930-luvulta.