Tapahtuma aiheutti suuren hämmingin Hallinmäen ainoissa taloissa Mattilassa ja Heikkilässä, joista lähdettiin joukolla Mustalaismäkeen. Sieltä löydettiin postin hevonen, laukku ja huonossa kunnossa oleva postiljooni, joka sittemmin kuoli kestikievariin vietäessä. Janne lähetettiin noutamaan Kuorevedeltä herastuomari ja lautamies, joiden saavuttua tapahtumasta suoritettiin ensimmäinen kuulustelu kello kolme yöllä.

Kuulusteluja johti Kuoreveden nimismies J. F. Lagerlund, joka jo heti alkuvaiheessa kiinnitti huomiota Santerin hermostuneeseen käytökseen. Santeri ei muun muassa osannut selkeästi kertoa, miksi hän ei ilmoittanut ryöstöstä Mustalaismäkeä lähempänä sijaitsevassa Simolan torpassa, vaan tuli suoraan kievariin. Jannen 22-vuotias rikostoveri selitti tämän johtuneen säikähdyksestä.

Epäilyt johtivat kaksikon vangitsemiseen jo 3. lokakuuta ja todisteiden etsintään tulivat virka-avuksi Lopen nimismies Frey ja varalääninsihteeri Schlüter. Todistajina kuultiin tapahtumailtana kievarissa olleita nikkari Samuel Eskolaista ja nikkarinoppilas Juho Hermanninpoikaa, jotka eivät olleet havainneet Santerissa mitään mukiloinnin merkkejä.

Jannen alibi heikkeni merkittävästi, kun piika Maria Heikintytär kertoi Jannen poissaolonsa jälkeen tulleen kovin hikisenä takaisin luhtiin. Jannen väite, että hän olisi ollut tapahtumahetkellä kievarissa ja omassa aitassaan kaatui siihen, ettei kukaan ollut nähnyt häntä. Mäntän postin vaihtolaukkua noutamassa ollut Helena Mariantytär oli varta vasten etsinyt Jannea maksaakseen tälle velkansa siinä kuitenkaan onnistumatta.

Ryöstömurha herätti laajaa huomiota, ensin lähiseudulla, mutta myöhemmin koko maassa. Sitä uutisoivat myös sanomalehdet, joista johtavin, Helsingfors Dagbladet, käsitteli asiaa jo 4. ja 5. lokakuuta ja lyhyen ajan sisällä viidesti. Hufvustadsbladet uutisoi tapahtumien kulkua laajasti 19.10.1867.