Koskenpään Huopatehdas Oy:n toiminnassa on ollut merkittävä vaihe vuosien 1929 - 1933 lama-aika, jolloin tuotanto oli erittäin alhaalla. Tehdas kuitenkin toimi hiljaisesti koko ajan. Talouden yleinen elpyminen 1930-luvun lopulla heijastui myös tälle alalle ja tuotanto kasvoi tasaisesti talvisodan loppuun asti. Seuraava vaihe osuu sota-aikaan, jolloin tuotanto putosi vuonna 1942 pohjalukemiin raaka-ainepulan vuoksi. Puolustusvoimien tarpeet kuitenkin kasvoivat sodan pitkittyessä ja vuoden 1944 tuotanto oli jälleen ennätystasolla.

Huopasten valmistaminen on ollut aina herkkää suhdanteille ja ennen kaikkea sääoloille. Lauhana talvena oli vaarana, että koko vuoden tuotanto saattoi jäädä myymättä. Tämä johti siihen, että jo 1930-luvulla pyrittiin monipuolistamaan tuotantoa. Uusina tuotteina olivat teollisuuden käyttämät erilaiset tiiviste- ja vaimennushuovat, syylingit, hiihtokengät, lastaustohvelit satamien ahtaajille ja voilokki. Hienoimpia tuotteita olivat pianoihin tarkoitetut näppäinpehmusteet. Voilokkikoneet hankittiin v. 1938. Voilokki materiaalina on paksua pehmeää huopaa, jota käytettiin mm. hevosten valjaitten pehmusteena.

Hyvin varhain havaittiin, että kotimaista villaa ei ole mahdollista saada riittävästi kasvavaa tuotantoa varten. Kansainvälisiltä markkinoilta tullut villa on ollut pääosin peräisin Australiasta, Uudesta Seelannista, Etelä-Afrikasta ja Argentiinasta. Villa on tuotu maahan noin kuutiometrin suuruisina paaleina. Tässä yhteydessä on syytä mainita, että säännöstelyaikana sodan jälkeen vuonna 1946 tehtaan tuotanto oli valtakunnan huopavalmisteitten kokonaistuotannosta yli kolmannes.