Autot kuljetusvälineenä yleistyivät vasta 1930-luvulla ja sitä ennen ainoa mahdollisuus kuljettaa puita jalostuksen tarpeisiin oli uittaa ne. Hassin alueella uitto alkoi keväisin Pahulan niityltä, jonne puut oli talven aikana hevosella metsistä kuljetettu. Heikjärveltä tukit kuljetettiin Kinnasojan, Salmikosken, Särkikosken, Alasenjärven, Virtalanojan ja Hörhänkosken kautta Pälämän pohjoisosaan, josta ne jatkoivat matkaansa Päijänteelle Kähönkoskea pitkin. Kähönkosken niskalla lautanpuomit avattiin ja uitto siirtyi Kymin lauttausyhdistykselle. Puut jatkoivat matkaansa sillan alitse Pystynsulaan ja Hassin yläkoskeen ja alakoskeen. Riihijärvessä tukit uitettiin lauttaan ja varpattiin keluveneellä eteenpäin Arvajan reittiä pitkin. Arvajankosken jälkeen puutavara saapui Arvajanlahdelle, jossa tukit niputettiin ja yhtiöiden hinaajat hinasivat pitkät nippuroikat kukin omalle jalostuslaitokselleen.

Uitto Juuvan vesistössä loppui pääosin 50-luvulla, kun puunkuljetus siirtyi lopullisesti pyörien päälle. Viimeistä kertaa tällä reitillä uitettiin vanerikoivuja Torkkelin mailta1968.