Seppien töihin kuuluivat maatalouden tärkeät työvälineet, viikatteet ja sirpit sekä talousesineet Kyläsepille kuuluivat myös rautasepäntyöt kuten hevosen kengitys, raudoitus, maatalousvälineiden korjaus. Seppien töihin kuuluivat maatalouden tärkeät työvälineet, viikatteet ja sirpit sekä talousesineet Kyläsepille kuuluivat myös rautasepäntyöt kuten hevosen kengitys, raudoitus, maatalousvälineiden korjaus.

Vaskisepät eli valurit valoivat vaskea (kuparin ja tinan seos) pronssia ja messinkiä. Taitava seppä teki kauniita avaimia ja lukkoja, koristesolkia ja nappeja. Messingistä tuli hyvä-ääninen lehmänkello. Valamiseen tarvittiin esimerkiksi savesta puulaatikkoon tehty valumuotti.


Entisaikaan puukko oli jokapäiväinen työkalu, tarve-esine. Jämsän seudulla tyypillisiä olivat hämäläiset puukot, jotka olivat sopivia vuolutöihin. Puukkojen terät olivat hiiliteräksestä taottuja ja lappeet pitkälle viettoja, terä kaventui kahvasta kärkeen. Puukon päät tehtiin visakoivusta, tervalepästä tai tuohilapuista. Toijalan puukko on kaunis hämäläinen korupuukko. Korupuukon kahva tehtiin luusta tai visakoivusta, tuppi kokonaan metallista nahkasisuksella. Jämsäläinen Flinkkien suku aloitti Toijalan puukon valmistuksen jo 1800-luvulla Jämsässä. 1800-luvun lopulla Flinkit muuttivat Toijalaan, jossa enin puukonvalmistus on tapahtunut muutaman puukkosepän voimin aina 1920-luvulle saakka.

Vuoden 1808 Jämsän henkikirjasta löytyy neljä kyläseppää: Pietilässä seppä Ståhlberg, Korpilahdella seppä Wilander ja Nuorlahdessa seppä Löfgren. 1900-luvulla Juokslahdella seppinä toimivat Sulo Laaksonen, Aukusti Ahola, Väinö Manninen ja Väinö Vuorinen. Partalan kylän seppinä muistetaan Paavo Järvenpää, Kalle Lehtinen, Heikki Lehtonen, Sakari Luukkonen ja Västilän seppä.

Puukkoperinnettä on Jämsän seudulla pitänyt yllä puukkomestari Taisto Kuortti, joka on vetänyt lukuisia puukontekokursseja ja tapahtumia. Kansainvälistä kuuluisuutta on saavuttanut myös kuhmoislainen puukkomestari Heimo Roselli.