This article is not available in English. Please select another language
from the navigation bar at the top.
Tyytymättömyys luo pohjaa vallankumoukselle
Venäjällä ja sen suuriruhtinaskunnassa Suomessa kuohui 1900-luvun alussa. Vuoden 1905 suurlakon seurauksena Suomeen oli saatu Euroopan uudenaikaisin valtiopäivälaitos, jolloin säätyvaltiopäivät siirtyivät historiaan. Maaliskuussa 1907 Suomen kansa pääsi ensimmäistä kertaa valitsemaan edustajiaan yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella, vaikka maa vielä kuului Venäjään. Suomessa kuitenkin petyttiin eduskunnan kautta saavutettavien muutosten hitauteen, samalla kun myös Venäjällä jatkuivat mullistukset ja lakkoliikehdintä. Tyytymättömyys asioiden hitaaseen etenemiseen loi Suomen Suuriruhtinaskunnassa pohjaa myös aktivismille, joka johti lopulta vuosina 1914 - 1917 noin 2000 suomalaisen miehen salaiseen värväytymiseen Saksaan saamaan sotilaskoulutusta. Näillä jääkäreiksi kutsutuilla joukoilla, joiden ydin muodostui ylioppilaista, tavoitteena oli Suomen irrottaminen Venäjästä. Heillä oli myös merkittävä rooli vuonna 1918 ns. valkoisen armeijan johdossa. Valtakunnanduuma vaati 12. maaliskuuta 1917 (Venäjän vanhan ajanlaskun mukaan 28. helmikuuta) keisaria luopumaan vallasta. Näin myös kävi erinäisten dramaattisten vaiheiden kautta. Tapahtumat eivät edenneet mitenkään suoraviivaisesti - vaikka tsaarinvallan kaatumisen koettiin Suomessa antavan mahdollisuuksia sortokausina kovia kokeneiden perustuslaillisten oikeuksien palauttamiseen, kenties enempäänkin. (1)
Teksti, Pertti Gylden
|