Oikeistoenemmistöinen eduskunta antoi 12. tammikuuta 1918 senaatille (hallitukselle) valtuudet lujan järjestysvallan luomiseen. Ratkaisun merkitys ymmärrettiin tuota pikaa ympäri maata. Pian aseet paukkuivat, ensimmäisenä Karjalassa. Viimeiset ratkaisevat askeleet otettiin 25. tammikuuta, jolloin Vaasaan siirtynyt senaatin osa julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi. Samana päivänä teki omat päätelmänsä sosialidemokraattien puoluetoimikunta, ja pian Helsingin työväentalon torniin nostettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi. Venäjältä oli tulossa asejuna.


Varsinaisesti sisällissota syttyi sunnuntaina 27. tammikuuta, jolloin punaiset antoivat määräyksen Etelä-Suomen kaupunkien miehittämisestä, kun taas valkoiset ryhtyivät ylipäälliköksi valitun kenraaliluutnantti Mannerheimin johdolla riisumaan Pohjanmaan venäläisiä varuskuntia aseista. Itsenäisten viljelijöiden ja talonpoikien Pohjanmaalla, jossa yhteiskunnalliset ristiriidat eivät olleet kärjistyneet siinä määrin kuin teollistuneilla kaupunkiseduilla, alkanut sota koettiin vapaussodaksi. Sen keskeiseksi päämääräksi nähtiin venäläisten karkottaminen pois maasta ja Suomen itsenäisyys.

Suomi jakautui kahtia. Kapinallisille punakaarteille jäivät Varsinais-Suomi, Uusimaa, Häme ja Satakunta sekä Karjalan eteläosa, lähinnä siis teollistunut Suomi. Valkoisten aluetta olivat Pohjanmaa, Keski-Suomi, Savo ja koko Pohjois-Suomi. (9) Mitään kiinteitä rintamalinjoja ei muodostunut, vaan sotavoimien ryhmitykset muodostuivat lähinnä keskeisistä tienvarsikylistä, joissa majaili erisuuruisia taisteluosastoja. Vastapuolen samankaltaiseen tukikohtaan saattoi olla kymmenen kilometrin taival - ja omien joukkojen seuraava tienvarsikylä saattoi sijaita kymmenien kilometrien päässä erämaiden takana. (10) Jämsää lähimpänä ollut tällainen hatara taisteluryhmitys muodostui sadan kilometrin matkalle Kurusta Vilppulan ja Länkipohjan kautta Padasjoelle. Länkipohjan taistelu maaliskuussa 1918 oli varsinaisista sotatapahtumista Jämsää lähimpänä, noin 25 kilometrin päässä. Jämsässä ei ollut mitään varsinaisia taisteluita.

Sodan lopputulokseen ja nopeaan ratkaisuun vaikutti saksalaisen Itämeren divisioonan maihinnousu kreivi von der Goltzin johdolla valkoisen armeijan avuksi.