Raamattu on todennäköisesti sidottu kirjaksi Jämsässä. Sen selkämyksestä on löytynyt 1400-luvulta peräisin olevia pergamenttiliuskoja, jotka ovat käsikirjoituskatkelmia latinankielisestä antifonariumista eli katolisesta liturgisesta laulukirjasta. Siinä jumalanpalveluksen vuorolaulut on järjestetty kirkkovuoden mukaisesti. Käsikirjoitusliuskoja oli käytetty Raamatun selkämyksen vahvistamiseen. Liuskat, joiden koko on 3x12 cm, irrotettiin huonokuntoisesta kirjasta Jyväskylän maakunta-arkistossa ja tutkittiin Helsingin yliopiston kirjastossa, jossa niiden alkuperä varmistui (löytö 1992, uutinen kotimaa 10.7.1992).