Jouko Hakonen

Mää luule, että ainaki iltapuolelle ehtinneet jämpsäläiset ol lukennu sev verra hyvim "Moammekirjasa", että ne ikäsäk kuulii kotkuuse humina, sej jonka juurellol asunto, sem missä äite niijjev vakkuva keikutti. Ne näkii silimissää nuoruuvvem maisemat.

Mielenkomerossa loiskuttoa oallot Päijänteer rantakallijoihi tai liplattoa ves veneen kokassa. Joksuulta ylös soutoassaan ne oppi, ettei vastavirrassa soa antoa yhtiim periks. Kotseutuvaa nei unehuta, vaikk`osvat missä moalimarannalla tahasa. Määki enimmä osa elämästän ympäri Suomii leiväm perässä ajellu, o aina palastannu tekopaikallen kul loh´kala syntymäjokeesa.

Mulle lapsuuvemmaisema ol näkymä Mustikkavuorem peältä. Sieltä näkii korkiilta kauvaks, kum moakotka. Päijäntee ylihte hohtoa Korplaht koriina ja siinteä kaukoranta, Luhanka. Siinov välissä parkymmentä kilometrijä Vanahanselekeä ja keskellä seisuu kallijoine Harasoar. Jalakojej juuressa lepeä Patajokvars vuortev välissä. Näkyy sieltä pikkuse Jämpsänniemiiki, Pyllynneneä ja Pehkeelahtii. Kum peätä keänteä, niv vieresso Himokse uhkii takapuol ja sen näkymättömällä puolella oottoa Pussilavuorer ryntäät houkutuksinee.

Nuorena mää kuvitteli, että Mustikkavuor om moalimannapa. Sielto joka paikkaa yhtä pitkä matka. Aikojealussa siitä tais männä moan napanuorra eärettömyyvve kohtuu, mutta kung kiinalaiset kompassija keksijessää ei soannu sen neuloa näyttää Jämpsää, ne siirsvätte napoa toiseem paikkaa.

Eijo paljom muuttunnu näkymät vuorempeältä seihtemeenkymmeneev vuotee, paiht että Patajok om muuttumassa kanavaks. Maisema ov vieläki nin komii, että häikäsii. Teä eijo lööperijä. Joset usko, mä kahtoo, mutta älä pölökeä korkiille kiipiimistä.

Helepomp o Jämpseä kahtuu, jos ajelii Tampereelta. Sillo aukii etee kauhii aukii jokloakso ja se ympärillä vuoret ku alapit.

Tullessaa voi yhtsilteä poiketa Länk`pohjassa. Seom palannu korpvajellukselta alakuyhtevytee, ninku Kuorreveski. Koskelaisetki palastoa takasi, mutteijo vielä ilenny panna toimeks, kul lähtvät kerra etuilee.

Muute Jämpsässä mikii eijo mul lapsuuve aikasessa tämmingissä - ehkä sentää Kiypankki. Seki näytteä kutistunnee siitä, ku viimeks vein säestölipastan Pahkalan neijille tyhjennettäväks.

Rushollarije aikaa jokvars ol seuvun vilja-aitta, eikä näläkeä nähny ku suursyömärit. Nyt väjelle piteä völjätä eväät muuvvalta. Seppola om pykätty taluu täytee ja ristit o ympyrjäisijä. Äkkinäine pijaa öksyy. Vallav vaikiita om peätteä, mistä mänis join poikki, kun siltoa onku Pariisissa.

Tehtaije haikupiipuja näkyy, muttei ne haise kauhiisti rahalle. Semmoselta näytteä Jämpsä teitä pitki ajellessa. Ilimasta tai veempuolelta kahtottuna seutu ov vielä komiimpata.

Julkaistu Jämsän kotiseutuyhdistyksen 60-vuotiskirjoituskilpailussa (1.palkinto) ja Koillis-Häme-lehdessä 08.12.2007