Jouko Hakonen

Tarkemmi jos tuumoa, niv vähite Jämpsässä taitoa olla muuttunnu alakuasukkaat, äijät (oikiistaa kahella jiillä ) ja akat elikkä muijat. Meijät tunnetaa ympäri Suomii, mutta sev varalta, että ot kuullu voe jahtpuheita, valakasev vähäsej jämpsäläise alakujuurta ja luonteeloatuva omijan panemata.

Äijät om piruj jämptijä ja kovasti olevinaan taloloistaan elikkä kylistää ja tietysti akostaa. Komiimmat muijat on tullu niille Pohjammoalta, jossa ne kyllästyy ylettömää heinätallijem pakkusee. Niiteijokkoa otettu pelekäks kammarinkoristeeks. Neon kovija työihmisijä.

Tavaram perää äijä o ollu aina ja se ruukoa sentähev vanhemmite ryönittyvä.


Leuhka seo syntyperästää, Peästäkseen mieleisee aiheesee, se kyysyykin ensimmäiseks vieraammannäköseltä: "Mistot kotosi?" Se uskuu tekeväsä vaikutukse, kum peäsii kehasee mistä ihte o. Sillä mänii suu messingille, jos se huomoa vieraan tuleva kateelliseks, ninku usiisti käyki.

Vähän sitä jurppii, kur ruohtinkieliset virkaherrat ei aikonaa oppinnu kirjottaa paikkakunnan nimii oikei. Jättivät sem peen pois. Se olis muute jo aika korjata.

Täytyy myönteä, että jämpsäläisissom pikkuse ihtepäisev vikoa, vallankij, jos joku meinoa hyppijä nokalle. Kerra yks arrakoskelaine erehty moittii äijeä ylypiiks. Sillo äijä tärähytti tyyne arvokkasti: "Luulet voe, ja minkäs voit kummolem muita komiimp." Eijollu Arrakosken kehvelissä kanttija härnätä enempeä.


Mukava ihminej jämsäläine o omasta mielestää, eikä se ruukoa olla veärässä. Jos se tapoa moalimalla toisej jämpsäisen, ne o het ystävät. Ne rupii mäyheämää kuulumisija, eikä siitä taho tulla loppuva. Jos niiton usiimp, ne mäyheä yhtee eänee ja välii huutoa soajaksee paremmi eänesä kuuluville, muttei en soa.

Paraimmillaa jämsäläine o höyl. Se auttoa milellää kaverijaa, vallanki toista jämpsäläistä. Ihte sei tartte apuva koskoa, eikä sitä pyyvvä. Pien jeleppi tekis joskus hyveä ja sitä vois ottoa vastaa, jos pyytämättä tarjottas.Siinon se huono puol, että joutuu kiitollisuuvvevelekaa. Seijo mukavata.

Jämpsäläine o kauhii sitkiiki, iha väsymätö. Sei sano koskoa: "Mää e jaksa." Se sanuu: "Emmää vihti." Laiskat voa ei jaksa ja neijo mitii.

Muutenki seor rehelline ja sillo arvot hollillaa. Se uskuu, että muut o samallaisija. Rehellisenä sei muista aina piteä kamppeitaa lukkojen takana. Hiltavainoa, joka asu tievvarsmökissä, pan marjaa lähtiissä ovesa lukkoo, ninku ol nähny Koskella tehtävä. Selevyyvve vuoks se pan kumminki ovem peälle lapu: "Olen marjassa, avoan on kissanlunkussa."


Uskokoa tai ei, jämpsäläine o kokolailla raitiski, vallanki joseijo viinoa soatavilla. Sillonkuv valtijovviinat pit hakii Mäntästä asti, elukkaleäkär joutu joskus kirjottaa pirtureseti, ku ol sika kipiinä, mutta seki tuppas välillä paranee, se sika. Joskus jämpsäläiset hommoa Pihlajakoskelta sahtija, jos pitävät kemuja.

Ennemmuino pijettiin aitarriimalla pontikkakanisterija elävijä varte. Sitä ainetta ei kukoa ihte keittäny, soatikka juonnu. Väittävät, että niijjen aikojem peruva Vekkulassov vieläki jokase talov vintillä keittovehkeet, mutta seol lööperijä.


Tekis miel kehuva, muttev vihti, että jämpsäläisisso jalostunnu kaikki suomalaiset hyveet. Neom puristunnu hankalije noapuriloijem piiritöksessä, ninku timantit. Neijo kumminkoa ollu iha sisäsiittosijakoa. Ruohtija solokkoavija herroja o tupannu Seppolaav virkahommii tai muute voa, eikä ne om malttannu aina olla ukkoporukassa.

Keenireppuu ov voinnu livahtoa lisäks jotaki niijen tuhannenviijensaan kasaka eväistä, jotka mellastvatten seuvulla vuoskauvet Isovviha aikaa. Toistamisee niitol vielä rutkemmi sllonku ruohtalaiste komento peätty. Neki tul sentähe, että Keuruumpuolem mehtäsissit häirihtvät vallottajijen saoliijjakuu ja moskoviitit pyysvätten aromailta avuksee hevosmiehijä. Koht´siltään tul tuhatmeärim palalaikankalisuttajija pitää järjestystä. Kun ne ottivatte ihtelleen ja koniloillee väkpakolla evästä Jämpsän talonpojilta, nin ne tais välii vilikasta piikaste hamee alle. Tarkastvatte osko siellä miteä hyveä piilossa?

Näij jämpsäläisijä tehessä o otettu aineet taroo.