1930-luku oli kaiken kaikkiaan Jyrylle seurana vaikeaa aikaa. Tuolloisesta poliittisesta ilmapiiristä ja jyrkistä ideologisista vastakkainasetteluista johtuen toiminta hankaloitui rankaksikin äityneen painostuksen vuoksi. Yhä useampi seura-aktiivi muutti töiden tai muiden syiden takia pois paikkakunnalta, ja myös taloudelliset resurssit olivat niukkoja. Harjoituspaikoista oli huutava pula, ja jaostoja jouduttiin lopettamaan ohjaajien puutteessa. Pahimmillaan seuran vuosikokouksissa oli alle kymmenen aktiivia.

Talvi- ja jatkosodan jälkeinen jälleenrakennuksen aika merkitsi kuitenkin Jyrylle uutta nousua. Seuran jäsenten määrä moninkertaistui, ja aiemman poliittisen ilmapiirin muuttuessa myös välit niin tehdasyhtiöön kuin paikkakunnan toiseen yleisseuraan, Jämsänkosken Ilvekseen, lämpenivät. Varoja jyryläiset yrittivät saada lisää mm. perustamalla 1955 Arvela-nimisen tanssilavan Arvenmäkeen. Säännöllisiä rahallisia avustuksia seura sai esimerkiksi tehtaalta, kunnalta ja Paperiliiton Jämsänkosken osastolta. Toiminnalliset suhdanteet vaihtelivat hieman vuosi vuodelta. Useita eri lajeja kokeiltiin omissa, usein hyvin lyhytikäisiksi jääneissä jaostoissaan; ainoastaan perinteiset Jyryn urheilumuodot kuten hiihto ja yleisurheilu kykenivät säilyttämään pitkässä juoksussa suosionsa edes kohtalaisesti. Muutaman vuoden reippaan kukoistuskauden koki 1960-luvulla pikaluistelu, mutta sekin kuihtui tarpeeksi pitkän radan puuttuessa seudulta.