Puuseppämestari Kalle Hellman Syntyi 30.7.1872 Kuhmoisissa ja kuoli 46-vuoden ikäisenä 21.12.1918 Kalle muutti Jämsään v.1901 Puoliso Aleksandra Matintytär syntyi 1878 ja muutti Kallen kuoleman jälkeen v.1929 Lahteen. Avoliitosta oli 8 lasta, joista kolmas, Viljo oli 15-vuotias isänsä kuollessa. Viljosta tuli myös puuseppä ja hänestä on maininta erikseen. Ilmeisesti Kalle Hellman oli opetellut itsekseen muun työn ohella puusepäksi. Lisää oppia hän sai veljeltään Aleksi Heinävaaralta, joka oli käynyt käsityökoulun ja jolla oli puusepänverstas Kassalassa, Kuhmoisissa, aivan Jämsän rajalla. Siellä Hellman kävi työssä aina silloin kun hänen verstaassaan ei ollut puusepäntyötä. Tähän viittaa ilmaisu, että kun hänen vaimoltaan asiakas tiedusteli mestaria, niin samassa vaimo antoi topakan vastauksen Jämsän murteella että; Kalle män Kassalaa nikkoamaa. Hellman oli hyvin tunnettu kyläpuuseppä vuodesta 1900 alkaen. Hänellä oli joskus pari miestä työssä mm. Emil Hurme ja hänestäkin on juttu erikseen. Hellman´illa oli puusepän käsityöverstas, joka siirtyi vuokrahuoneesta toiseen, ainakin seuraavissa paikoissa: - Rynölässä, Jämsän keskustassa, joka on nykyisin Koskentie 4. Nämä rakennukset on purettu pois kokonaisuudessaan kesäkuussa 1957, koska sen ohi joutui kulkemaan Neuvstoliiton silloinen puoluejohtaja Nikita Hrushthev Suoen vierailun aikana. - Keskisellä maatilan vanhassa pirtissä - Jannelassa, nykyisin Pääskyläntie 4. Valokuvaaja Salosen talon takana olleessa rakennuksessa. Tässä verstaassa v.1912 vaiheilla, Hellman joutui tekemään naapurilleen tilanomstaja Palmroth´ille sängyn, joka tilalla saattaa olla jopa vieläkin. Tämä vaihtokauppa johtuu siitä, kun tilan karjanhoitaja Eskola oli antanut Hellman´in perheelle maitoa niin kauan ja paljon, ettei Hellman´illa ollut riittävästi rahaa velkansa maksamiseen. - Kinulantien varrella Jämsänkoskella. Sieltä Hellman kävi vuoden 1917 lopulla Jämsän työväentalon rakennuksella tekemässä puusepäntöitä. Tuolloin puusepäntyö alkoi olla Hellman´ille raskasta. Hän istui usein höyläpenkillään ja korjaili ihmisten kumikalosseja. Hän teki työtä vuoden verran ja kuoli 1918 joulukuussa. Hellman oli hiljainen, hyväntahtoinen ja isosta perheestään huolehtiva mies.
Kyläpuuseppä Juho Kustaa Toivonen Hänet tunnettin paremmin nimellä Pyörä Toivonen. Syntyi vuonna 1870 Kuhmoisten Ouninpohjassa Kankaanpään torpassa. Hän kuoli 70-vuotiaana. Puolison nimi oli Edla ja avioliitosta oli 7 lasta. Toivonen asui perheineen Jämsänkoskella ja Jämsässä, mutta asettui lopullisesti asumaan Jämsänkoskelle. Molemmissa asuinpaikoissa hänellä oli puusepänverstas, missä hän teki huonekaluja ja kärrynpyöriä. Molemmissa paikoissa hän omisti myös rakentamansa asuintalon. Jämsässä Pietilään johtavan tien varrella ja Jämsänkoskella ns. Nyströmin mutkalla. Toivonen työskenteli myös Jämsänkosken paperitehtaan puusepänverstaassa mallipuuseppänä. Hän valmisti puusta koneiden osien valamista varten valumalleja ja valumuotteja. Mallipuusepäntyö on erittäin tarkkaa työtä. Valumuottia tehdessä tulee tarkasti ottaa huomioon mm. metallin kutistumisvara. Toivonen lopetti puusepäntyöt 62-vuotiaana. Mutta hänen kuntonsa oli vielä niin hyvä, että hän oli Jämsänkosken seurakunnan palveluksessa vielä 8 vuotta haudankaivajana. Toivonen oli hiljainen, ystävällinen ja kunnollinen mies.
Kylänikkari Emil Salonen Syntyi 12.7.1872 Jämsässä ja kuoli 56-vuotiaana 21.12.1928 Puoliso Suoma Lydia syntyi 9.6.1883 Jämsässä ja kuoli 83-vuotiaana 22.3.1966 Avioliitosta oli 13 lasta, joista kaksi poikaa kaatui sodassa. Saloset asuivat avioliittonsa alusta lähtien pienellä Myllykallion tilalla, ensin Virkajärven torpparina, jonka he sittemmin omistivat vuoden 1927 vaiheilta asti. Myllykallio on vanhan nelostien varrella Alhojärven kylän eteläosassa. Tilalla oli kaksi asuinhuonetta, joista pirtti oli myös nikkarin verstaana. Tilalla pyrittiin pitämään jatkuvasti kolme lehmää, sillä perhe oli suuri ja elintarvikkeita tarvittiin paljon. Emäntä ja isommat lapset tekivät navetta ja taloustyöt sekä hoitivat pienet lapset. Isäntä teki tilan maataloustyöt sivutyönä, sillä nikkarin ammatti oli hänen pääansiotyönsä. Hän teki tilaajille pääasiassa huonekaluja, ruumisarkkuja, hevosen länkiä, vesitiinuja sekä muita taloudessa tarvittavia astioita ja puuesineitä. Perhe tuli hyvin toimeen, sillä Emil oli hyvin ahkera ja joutuisa työntekijä. Hän oli hyvin leppoisa, eikä tuskastunut koskaan. Esimerkiksi jos Suoma-emäntä joskus tuskastui, niin siitä Emil huomautti rauhallisesti ”Oiskos toi nyt tuota tarvinnut”. Tämän muisti Jalmari Jokinen, joka oli melkein Emil Salosen naapuri.
|