Iisakki Virtanen syntyi v. 1879 Jämsässä, kuoli 67-vuotiaana v.1946. Hänen vaimonsa Milda kuoli noin 80-vuoden ikäisenä vuonna 1964. Heille syntyi 8 lasta, joista elää vielä 4.

Rajamäen 10 hehtaarin tilalla oli navetta ja siinä jatkuvasti pari lehmää Milda-emännän hoidettavana. Asuinrakennuksessa oli kolme huonetta sekä puusepänverstas.

Kun vuonna 1891 Siniänvirran kansakoulu muutettiin Koskenpään kirkolle Räihän taloon vuokralaiseksi, niin Iisakki, hänen poikansa Kallen mukaan, kävi täällä kansakoulua kolme luokkaa vasta 12 - 14-vuoden ikäisenä. Koulumatka oli n. 5 km, sillä Rajamäki sijaitsee Koskenpään kirkolta Jämsään johtavan tien varressa Huhtian kylässä. Täällä, 1900-luvun alussa, "nälkä opetti Iisakin puusepäksi", huomautti hänen poikansa Kalle. Siitä alkaen Iisakki teki puusepäntyötä Rajamäessä kuolemaansa asti, siis lähes 50 vuoden ajan.

Iisakki Virtasella oli asiakkaita laajalla alueella, aina Pohjanmaalla asti, ainakin kolmessa pitäjässä. Tilaustyönä tehtiin huonekalustoja ja erikoisesti keinutuoleja paljon. Ruumisarkkuja tehtiin vain lähiympäristöön.

Parhaina huonekalujen menekkivuosina oli puuseppiä työssä 2 - 3. Näistä mainittakoon vain mm. seuraavat: Koskenpäältä Otto Aaltonen eli "Pepuspoika", oli noin kolmen vuoden ajan ennen vuotta 1920, ja samoin kolme vuotta Sulo Laakso naapurista Huhtianmäestä (eli "Tivo"). Sulo oli käynyt veistokoulun Tampereella. Hän oli osaava puuseppä. Myöhemmin Sulo asui Koskenpään keskustassa rakentamassaan omakotitalossa. Sulo osallistui työväenjärjestötoimintaan ja myös Koskenpään kunnalliselämään.

Iisakki Virtasen puusepänverstaassa oli ajoittain työssä, ei pitkiä aikoja, verstaasta toiseen vaeltavia nikkarikisällejä. Virtasen ainoa vakituinen nikkari oli hänen poikansa Kalle. Isä oli opettanut pojan jo nuorukaisena hyväksi puusepäksi. Kalle oli siitä asti lähes 30 vuotta työssä isänsä verstaassa. Verstaassa ei ollut koneita, oli vain jalalla poljettava puusorvi.

Iisakin poika Kalle kertoi minulle siitä, mitä tapahtui Jämsänkosken paperitehtaan puusepänverstaalla v. 1920 eli "miljoonavuonna", jolloin tehtailla suoritettiin suuria saneeraustöitä. Tuolloin otettiin lähiympäristöstä työväkeä, mm. Koskenpäältä kaksi hyvää kyläpuuseppää työhön. Työnjohtajaksi Otto Aaltonen eli "Pepuspoika" sekä penkkipuusepäksi Kallen isä Iisakki Virtanen, joka vei verstaalle höyläpenkin, ja jonka "Pepuspoika" erehtyi myymään tehtaan herroille. Ja kun Virtanen sai sen tietää, niin hän suuttui ja heti muutti omaan verstaaseensa Koskenpäälle.

Otto Aaltonen oli vielä lokakuussa työnjohtajana. Hän otti minut puusepänverstaalle työhön palattuani tuolloin asevelvollisuuden suoritettuani Jämsänkoskelle