This article is not available in English. Please select another language
from the navigation bar at the top.
|
Jämsän Puuseppäin Huonekaluliike J. A. Linden
Juho Akseli Lindenin puhuttelunimenä oli Jussi. Linden syntyi 23.3.1892 Jämsässä Vitikkalan sahan alueella, kuoli 22.3.1941. Puolisonsa Matilda syntyi vuonna 1892 Jämsässä, kuoli 69-vuotiaana. Avioliitosta on viisi lasta. Jussin isä oli Vitikkalan sahan höyrykoneenhoitaja Johan Anton, s. 1862 ja hän kuoli 37-vuotiaana, Jussin äiti Elina kuoli 1929, 62-vuotiaana. Jussi oli vasta 7-vuotias, kun hänen isä kuoli. Hänellä oli kolme veljeä ja sisar. Jussi joutui tätinsä hoitoon Turkinkylän Rimmille ja siellä hän kävi Turkinkylän kansakoulua. "Jussi oli hyvä oppilas ja taitava käsitöissä", muisteli hänen koulutoverinsa Väinö Ahonen. Kun Jussi kansakoulun käytyään oli ollut muutaman vuoden mm. rakennuksilla töissä "lautapoikana", niin sen jälkeen hän tuli 1910-luvun alussa puusepän oppiin Gunnar Eklundin ja Otto Järvisen puusepänverstaaseen entiselle Seurahuoneelle Jämsän keskustaan. Kun tuossa verstaassa Jussi ollut opissa muutaman vuoden, niin hän kisällinä osti mestareiltaan tuon verstaan vuoden 1917 lopulla. Kaupassa oli tietenkin sovittu siitä, että verstaaseen jäävät työvälineet mm. höyläpenkit ja poljettava puusorvi ja että kaupan jälkeen verstaan toiminta jatkuu edelleen käsityöverstaana samoissa vuokratiloissa. Kaupan jälkeen mestari J. A. Lindenin palvelukseen siirtyivät välittömästi verstaassa puusepän opin käyneet puusepät Kalle Virtanen ja Joel Naarajärvi, joka pian sen jälkeen kävi suorittamassa asevelvollisuutensa. Verstaan toiminta oli aluksi vuosina 1917 - 18 vaihteessa hiljaista kansalaissodan vuoksi. Pian sodan jälkeen toiminta vilkastui niin, että verstaaseen otettiin työhön lisää puuseppiä, myöskin Seurahuoneella opin käynyt asevelvollisuudesta palannut Emil Kotasuo, joka oli minun työtoverini jo Patisella ollessamme, ja minä tulin tammikuussa v. 1921 Jämsänkoskelta paperitehtaan puuseppäverstaalta. Sen jälkeen kun Kalle Virtanen muutti Lahden kaupunkiin perustamaansa verstaaseen vuonna 1923 ja kun hänen tilalleen tuli puuseppä Kalle Rantanen Niilo Patisen verstaasta, niin meitä oli silloin Lindenillä työssä neljä miestä. Heidän lisäksi tilaa oli kuitenkin vielä kahdelle ystävälliselle ihmiselle. Ensiksi mainitsen erittäin taitavan kuparisepän, herrasmies Järvisen. Hänen etunimensä olen unohtanut, sillä hänet vain "Pikku-Järvinen"-nimellä. Hän kävi verstaassa melkein poikkeuksetta joka toisena päivänä kuuntelemassa puuseppien tarinoita. Keskusteluun hän ei paljon osallistunut. Hän vain istui tuokion maralle johtavan tikapuun kolmannella rapulla, jossa talvellakin oli lämmintä, sillä lähellä olivat liimankeittohella ja verstaan lämmitysuuni, ja kun hän siinä oli nauttinut kaikki viinansa pienestä pullostaan, niin sen jälkeen poikamies "Pikku-Järvinen" poistui tyytyväisen näköisenä omaan verstaaseensa, jossa teki yksin työtä. Yksinäisyys oli ehkä syynä naapurissa käyntiin. Toinen tyytyväinen ihminen oli leipuri Topi Rantasen vaimo Josefiina. Hänelläkin oli tapana käydä verstaassa kuulemassa uutisia ja juttuja. Kun miesten jutut laskivat matalalle tasolle, niin silloin Josefiina, kerättyään lattialta lastuja helmaansa uunin sytykkeeksi, poistui ja sanoi, että "siinä toas" ja meni asuntoonsa, joka oli samassa talossa. Seurahuoneen puusepänverstas ei ollut viihtyisä, koska se oli vanhassa puurakennuksessa huonoon kuntoon mennyt entisen iltamapitopaikan sali, jossa ei ollut riittävästi suuria ikkunoita, lisäksi sähkövalon korvikkeena oli vain öljylamput. Lamput oli asennetut siten, että jokaisen höyläpenkin yläpuolella oli listan varassa lamppu, jota siirrettiin listaa kääntämällä sinne päin, missä valo oli tarpeen. Ja sitäpaitsi verstas vaikutti matalalta, koska oli katsottu tarpeelliseksi rakentaa laipiosta alaspäin lähes metrin korkea ja melko laaja-alainen mara eli parret, kuten riihessäkin on. Marat oli lähes aina täynnä lautoja ja muita tarveaineita kuivumassa, sillä puutavaran kuivausuuneja ei Jämsän sahoilla vielä ollut tuohon aikaan. Mestari J. A. Lindenin asuinhuoneet, keittiö ja kamari olivat verstaan päätyosassa. Väliseinä oli niin harva, että verstaasta kuului asuntoon häiritsevää kolinaa ja puhetta. Lisäksi asunnosta puuttuivat, kuten yleensä maaseudulla vielä tuohon aikaan, mm. vesi- ja viemärijohdot sekä keskuslämmitys. Sen jälkeen, kun vuonna 1924 Jämsän Sähkö Oy oli aloittanut toimintansa, saatiin Seurahuoneen verstaaseenkin sähkövirta, jolloin hankittiin myös vaatimaton yhdistetty puutyökone. Siinä oli sähkömoottori, oikohöylä, pyörösaha eli sirkkeli sekä jyrsi- ja porakone. Näistä voitiin samanaikaisesti pitää käynnissä vain oikohöylä ja pyörösaha. Tämä kone vähensi ja joudutti jonkun verran raskaampaa käsityötä. Tämän koneen oston jälkeen noin vuoden kuluttua Seurahuoneen puusepänverstas lopetettiin ja sieltä muutettiin Kilpelä-nimiseen taloon, joka on nykyisin Mottilantie 10 kohdalle, v. 1925. Tällöin J. A. Linden osti tuon kiinteistön liikemies Vihtori Kilveltä. Siinä oli isohkolla tontilla asuin- ja verstasrakennukset. Asuntorakennuksessa oli keittiö, iso- ja pienikamari. Muutaman vuoden kuluttua isokamari otettiin huonekalujen varastoksi. Näin ollen mestarin asuinolot eivät entisestään paljoa parantuneet, ainoastaan sen verran, ettei asuntoon mennyt verstaasta pölyä ja ettei sinne kuulunut häiritsevää kolinaa. Kilpelässä puusepänverstaaksi tuli hiukan huonokuntoinen piharakennus. Sen yläkertaan sijoitettiin höyläpenkit viidelle miehelle ja alakertaan tuotiin Seurahuoneen verstaalle hankittu yhdistetty puutyökone, ns. tanskalainen. Kolmas huone tuli varastohuoneeksi, joka kuitenkin hiukan myöhemmin vuokrattiin Heikki Juvenille, siinä aloittamaansa liiketoimintaa varten. Piharakennuksen yläkerta verstaana ei ollut juuri entistä verstasta parempi, koska hankaluutena oli se, että sinne oli kuljettava rappuja edestakaisin taakkojen kanssa. Verstas oli kuitenkin sen verran parempi, että alakertaan erilliseen huoneeseen voitiin sijoittaa puusepänkone. Myöhemmin sinne sijoitettiin lisäksi kolme hyvää puusepänkonetta, jotka J. A. Linden osti Vitikkalan puunjalostustehtaalta siinä vaiheessa, kun tehtaan omistajat vaihtuivat. Seurahuoneelta muutettua Kilpelän verstaaseen asettuivat työhön edelleen puusepät Joel Naarajärvi, Kalle Rantanen ja minä. Lisäksi Patiselta muutti Viljo Hellman sekä puusepän oppiin tuli Paavo Lindell. Yhteensä viisi miestä aloitti uudessa verstaassa työt. Paitsi edellä mainitut koneet, J. A. Linden osti myös Vitikkalan puunjalostustehtaalta suuren määrän oleskeluhuoneen kalustojen, koneella puolivalmiiksi tehdyt kaikki osat. Näistä oli tarkoitus Vitikkalassa ryhtyä valmistamaan erään arkkitehdin piirrustusten mukaisia huonekalustoja sarjatuotantona. Kun Vitikkalan tehtaalta tuo kalusto asetettiin huonakalunäyttelyyn, niin sen muutamat näytekappaleet valmistettiin J. A. Lindenin puusepänverstaassa. Siinä vaiheessa, kun nämä kaupat oli tehty, Linden oli ilmaissut, että "mitähän 'Iso-Juonnas' sanoisi, jos se tietäisi, että pyykki-Elinan poika vei tehtaan koneet ja puolivalmiit huonekalut". Tämä oleskeluhuoneen kalusto oli, sanoisin, "talonpoikaistyyliin vivahtava", mutta hyvin kaunis ja käytännöllinen. Siinä oli 16 huonekalua. Kalusto valmistettiin hyvästä mänty- tai honkapuusta. Puunpinnat poltettiin juottolampulla ja sen jälkeen teräsharjalla harjattiin puhtaaksi sekä petsattiin tummaksi ja lakattiin hiukan kiiltäväksi. Tätä kalustoa tehtiin paljon, sillä se meni hyvin kaupaksi. Vähitellen tällaisten ja tyylikkäimpienkin kalustojen menekki väheni siinä suhteessa, kun suurten huonekalutehtaitten tuotteita alettiin myydä pitkienkin matkojen päähän perustetuissa huonekalumyymälöissä. Tämänkin jälkeen Lindenin puusepänverstaalla oli vielä riittävästi työtä, koska samanaikaisesti palveluliikkeet mm. pankit, toimistot ja kaupat ryhtyivät uudistamaan sisätilojaan ja kalusteitaan ajanmukaiseen kuntoon. Verstaan tuotanto oli pääasiallisesti samanlaista vuodesta 1941 lähtien, jolloin J. A. Linden kuoli 49-vuotiaana, ja kun hänen poikansa Väinö alkoi hoitaa puusepänliikettä. Liikkeen toiminta jatkui vuoteen 1968 saakka, 51 vuotta siitä, kun liike siirtyi J. A. Lindenin omistukseen. Vuodesta 1956 lähtien Väinö Linden ja hänen puolisonsa ovat myös hoitaneet suurta huonekalumyymälää. Lindenin ja Patisen verstaissa työnantajain ja työntekijäin välillä oli aina hyvät suhteet. Siitä vuoden 1926 vaiheilla sattunut tapaus näytteeksi. Kun puuseppien ammattiosaston nimissä kirjeellä pyydettiin mestareita neuvotteluun puuseppien edustajien kanssa puuseppien jälkeenjääneiden palkkojen tarkistamisesta, niin Linden ja Patinen saapuivat tähän tilaisuuteen, ja lyhyen keskustelun jälkeen he hyväksyivät palkkojen korotusehdotuksen. J. A. Linden oli hyvin ammattinsa taitava puuseppämestari. Sen me tulimme huomaamaan silloin, kun joskus tehtiin arvokkaampaa kalustoa ja kun sen osien valmistukseen tarvittiin joko sorvattuja tai veistettyjä koristeita, niin hän melkein aina teki ne itse. Kierresorvausta ei voitu täällä suorittaa, koska ei ollut siihen työhön tarvittavaa sorvia. Esimerkiksi barokkityylisessä on kierresorvattuja osia, jotka sorvattiin muualla. Kun J. A. Lindenin vanhin tytär Tyyne meni avioliittoon Englannissa, niin hänelle tehtiin täällä häälahjaksi barokkityylinen huonekalusto. Mainittakoon myös vielä, että eräässä Jämsän Maatalousnäyttelyssä näytteellä ollut Lindenin verstaassa valmistettu huonekalusto sai ensimmäisen palkinnon. Vielä on myös todettava, ettei J. A. Linden pitänyt liikkeestään kirjanpitoa, vaan luotti hyvään muistiinsa ja muistikirjaansa. Hänen poikansa Väinö muisteli, että "isäni kirjoituspöydässä oli kaksi laatikkoa ja että hän piti toisessa tulokuitit ja toisessa laatikossa menokuitit, merkitsemättä rahasummia kirjaan, vaan selvitti asian kuiteista". Edellä mainitun johdosta on syytä huomauttaa, että J. A. Linden ymmärsi kirjanpitoa niin paljon, että hän ilmeisesti olisi osannut pitää kirjaa omasta liikkeestään, sillä hän ja mm. Niilo Patinen ja minä olimme suorittaneet samanaikaisesti pyynnöstämme Jämsän yhteiskoululla valantehneellä tilintarkastaja fil. maisteri Väinö Musikan v. 1924 järjestämän alkeiskirjanpitokurssin, joka käsitti kaksinkertaisen italialaisen ja amerikkalaisen kirjanpidon; yhdeksänkuukauden viennit yhdeksällä kirjanpäätöksellä. J. A. Lindenillä oli puusepänverstaansa toiminnan ohella seuraavanlaisia harrastuksia: Sen jälkeen, kun hän oli ostanut tselleen Kilpelän, niin hän 1930-luvulla kavereittensa kanssa vielä osti seitsemän kiinteistöä Jämsän keskustasta, jotka he sittemmin myös myivät, lukuun ottamatta kiinteistöä Koskentie 15, jossa nykyisin Väinö Linden asuu. J. A. Lindenin näistä kavereista ei ole enää ketään elossa. J. A. Linden osallistui V.- ja U.-seura Tarmon toimintaan. Hän oli seuran sihteerinä ja toimitsijana ja näyttämöllä näytelmäkappaleissa näyttelijänä. Hän harrasti 100 m juoksua, kiekonheittoa ja oli yksi seuran huomatuin hiihtäjä. Linden hoiti myös kunnan luottamustoimia. Kesällä hän aina viikonloppuisin souti veneellä Päijänteelle mökilleen Jänissaareen. Lindenin verstaalla olivat työssä seuraavat puusepät, jotka olivat olleet vähintään 9 vuotta:
|
Upper level
