Kotiympäristö oli lapsille virikkeitä antava. Äidin kautta tulivat lapsille tutuiksi Topeliuksen sadut ja runot. Lapsille luettiin myös Topeliuksen Luonnonkirjaa. Myös von Schmidin Genoveeva ja Tegnerin Axel-runoelma olivat lukuohjelmistossa.

Lehtiä tilattiin taloon, lastenlehti Pääskynen ihan lapsia varten. Äiti oli hyvä piirtämään ja se taito periytyi myös Immille. Isän harrastus oli tietenkin musiikki. Kotona soitettiin ja laulettiin paljon ja isän ääni kaikui järveltäkin, hän kun mielellään lauleli myös soutaessaan.

Kanttori Hellénin tehtäviin kuului vuodesta 1858 lähtien opettaa sunnuntai-iltapäivisin kylän lapsia lukemaan. Lukkarinkoulussa oppivat omatkin lapset. Kiertokoulu alkoi Kuorevedellä 1875, kansakoulu Kavalan Yläsen pirtissä vasta vuonna 1897. Näiden koulujen opetuksista pääsivät nauttimaan vasta Huvilaan myöhemmin syntyneet lapset.

Perheen lapset saivat myös oppia pienestä pitäen sekä ruotsin että suomen kielen. Edellistä puhuivat isä ja äiti keskenään ja myös lasten kanssa, jälkimmäistä taas palvelusväki, työmiehet ja kaikki ympäristön asukkaat. Myöhemmin Immi kiintyi enemmän suomen kieleen, koska se oli hänen isänsä kieli. Onna taas puhui mielellään äitinsä kieltä, ruotsia. Kaikkien henkisten harrastusten ohella Huvilassa kuitenkin oli myös maahenkeä: peltoa raivattiin, lehmiäkin oli ja apilaa viljeltiin oikein pellossa ensimmäisinä Kuorevedellä.