Toisen maailmansodan jälkeen perustettiin Suomeen useita kotiseutuyhdistyksiä ja kotiseutumuseoita. Osaltaan taustalla oli sodan jälkeinen yhteiskunnallinen muutos ja henkisen ilmapiirin avautuminen. Osallistumisen aktiivisuus kanavoitui moni eri tavoin yhdistysmaailmaan ja kotiseutuaate sai innostuksesta osansa.

Kotiseututoiminta käynnistettiin Jämsän seudulla yhteisen yhdistyksen sisällä. Yhdessä järjestettiin näyttäviä kotiseutujuhlia, jotka keräsivät useisiin satoihin nousevan yleisöjoukon. Vanhan Jämsän Kotiseutuyhdistys perustettiin vuoden 1947 lopulla. Saman vuoden kesällä oli järjestetty suuri kotiseutujuhla, jossa esitettiin kuvaelmia paikallisista häätavoista, ns. mahtihäät. Juhlan vahvoja taustahenkilöitä oli kansanopiston johtajatar Aino Järveläinen.

Vuonna 1949 järjestettiin Jämsänkosken Pallokentällä suuri kotiseutujuhla, johon liittyi pieni näyttely Ilveslinnan tornihuoneessa. Tämän tilaisuuden jälkeen alettiin Jämsänkoskelle puuhata entistä pontevammin omaa yhdistystä. Hankkeen taustalla oli kolme paikallista aktiivia: maanviljelijä Otto Sovijärvi, agronomi Heikki Seppänen ja teollisuusneuvos, tehtaan isännöitsijä Lauri Tiilikka. Lisäksi lehtori Lauri Kuusanmäki ja tuomari N. A. Lang vaikuttivat paljon yhdistyksen syntyyn.

Asiat etenivät niin, että yhdistys rekisteröitiin vuonna 1954 ja samana kesänä avattiin kotiseutumuseo Aarresaaressa. Otto Sovijärvi oli yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja, Heikki Seppänen sihteeri ja Lauri Tiilikka kanavoi yhtiön monipuolisen tuen museon rakentamiselle.