Aitat rakennettiin aina hirrestä salvomalla, eikä niiden ulkoasu muuttunut vuosisatojen aikana kovinkaan paljon. Aittojen rakentamisessa on maassamme ollut kuitenkin sekä itäinen että läntinen tyyli, jotka molemmat ovat vaikuttaneet Jämsän seudulla.

Aitat olivat aluksi pienikokoisia ja yhteen tasoon rakennettuja yksinäisaittoja, joita pihapiiriin tehtiin aina tarpeen mukaan. Jämsän seuduilla rakennettiin yksinäisaittoja länsisuomalaiseen tapaan jalka-aitoiksi sekä itäiseen tapaan nurkkakivien varaan. Yksinäisaitoista saatettiin koostaa aittarivejä pihapiiriä reunustamaan.

Myöhemmin aittarakennukset kehittyivät mallintaan ja ulkomuodoltaan. Aittarakennuksien korkeus kasvoi ja etuseinään lisättiin usein uloke, jolla saatiin aittaan sekä tilaa toiseen kerrokseen että oven eteen pieni katos. Ulkonemaan saatettiin puhkaista reiät valon saamiseksi sisään. Yksittäisaitoissa jossa oli tällainen ulkonema, mutta vain yksi kokonainen kerros kutsuttiin otsa-aitoiksi. Ajan myötä kehittyi myös malli, joka oli kaksikerroksinen. Näitä aittoja kutsutaan luhtiaitoiksi.

Luhtiaitassa oli siis kulku toiseen kerrokseen, jossa oli myös säilytystilaa ja siinä saattoi olla joko umpinainen tai avonainen eli parvellinen kulkukäytävä. Molemmat aittatyypit olivat yleisiä alueellamme ja niitä on säilynyt runsaasti myös meidän päiviimme saakka. Suureen luhtirakennukseen kuului vähintään kaksi varastopuotia alhaalla ja niiden päällä ylhäällä asumahuoneet sekä sola. Tämä malli levisi myöhäiskeskiajalta lähtien Länsi-Suomeen suurtilojen ja pappiloiden välityksellä. Luhti rakennettiin pihapiiriin, joskus jopa portin viereen, jolloin siitä saattoi muodostua läpiajettava porttiluhti.

Meidän päiviimme saakka on säilynyt myös erilaisia riviaittoja. Ne muodostivat usein yhden umpipihan sivuista ja aittatilat oli niissä rakennettu saman katon alle, vaikkakin monesti useassa osassa. Jämsän seuduilla on säilyt poikkeuksellisen paljon umpipihaa reunustavia riviaittoja, jotka ovat saattaneet olla joko yksikerroksisia katoksellisia riviaittoja tai luhtiaittoja.

Aittoja on säilynyt suhteessa eniten perinteisistä maatalousrakennuksista, sillä ne eivät lahonneet ollessaan varasto- ja asuinkäytössä. Aitat rakennettiin huolellisesti ja alapohja tehtiin ilmavaksi patsas- tai lankkujalkarakenteen avulla.  Piharakennuksia ryhdyttiin maalaamaan vasta 1900-luvun aikana.