Ensimmäisten vuosikymmenien aikana 1900-luvun alussa maatilarakentaminen noudatti yhä Jämsän seuduilla perinteistä talonpoikaista rakentamistapaa, jossa tehtiin rakennukset hirrestä paritupamallin mukaiseksi. Suurimmat muutokset maatilojen päärakennuksissa koskivat lähinnä niiden ulkoasua. Varsinkin jugend-tyylistä saivat useat rakentajat innoitusta päärakennuksen uudistamiseen.

Monella jämsäläistilalla on yhä päärakennuksessaan nähtävissä erilaisia päätyristikoita ja levennettyjä ikkunapuitteita. Rakennuksen yläosan laudoitus maalattiin keltaiseksi ja alaosa punaiseksi. Myös kuisteissa oli nähtävissä jugendin perusmuotoja. Samalla T-malliset ikkunat tulivat uudelleen muotiin ja korvasivat pieniruutuiset ikkunat.

Lisähuoneita vanhojen satulakattoisten päärakennusten ullakkotiloihin ryhdyttiin tekemään 1900-luvun alusta lähtien. Rakennusta saatettiin myös korottaa lisätilan saamiseksi, jolloin harjakatto muutettiin mansardikatoksi. Tämä oli tyypillistä juuri 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

Merkittävä maatilojen ulkoasuun vaikuttanut tyyli oli uusklassismi, joka säilyi osana rakennusten ulkoasua kustavilaistyylin ajalta, 1700-luvulta lähtien, poistumatta kokonaan missään vaiheessa. 1920-luku oli kuitenkin klassismin uuden tulemisen aikaa myös maatilarakentamisessa. Antiikin koristeaiheisiin löyhästi perustuvat koristeaiheet olivat tyyliltään hillittyjä ja näkyivät selkeimmin ikkunoiden pieluslaudoituksen koristelussa, päätykolmioiden korostamisena sekä kuistien pylväsaiheissa. Klassismi säilyi osana maaseudun rakentamistyyliä aina sotiin saakka.

Maatilarakentaminen oli vuosisatojen ajan ollut tilan isännän käsissä ja tilan rakennukset suunniteltiin paikan päällä. Kuitenkin 1800-luvun lopulta lähtien yleistyi keskushallintoinen rakentamisen ohjaus ja suunnittelu kaikessa rakentamisessa. Tyyppipiirustukset tulivat osaksi rautatieasemien, koulujen ja myös maatilojen rakentamista.

Suomen Talousseura laati ensimmäiset tyyppipiirustuskokoelman maatalousrakennuksia varten 1870-luvulla. Mallipiirustuksista tuli tärkeitä esikuvia maatilarakentamiselle, mutta niiden käyttö oli suhteellisen vähäistä Jokilaakson lähialueilla. Mallipiirustuksia olivat suunnittelemassa jo 1900-luvun alusta saakka tunnetut arkkitehdit ja rakennusmestarit, kuten arkkitehti Urho Åberg, Alfred Sjöström sekä Elias ja Martti Paalanen. Ajan hengen mukaisesti järjestettiin ennen sotia maatilarakennuksien suunnittelukilpailuja, joihin osallistuivat maamme arkkitehdit. Kilpailujen satoa julkaistiin erillisinä mallikirjoina sekä maatalouslehdissä.

Merkittävää maatilojen ammattimaisessa suunnittelussa oli se, että arkkitehdit ja rakennusmestarit perustivat suunnitelmansa vuosisataiseen talonpoikaisperinteeseen: rakennusmateriaalien saatavuuteen lähimetsistä sekä perinteiseen, paritupiin perustuviin pohjaratkaisuihin. Suunnittelijat tiedostivat myös sen, että rakentajat olivat maaseudulla viljelijöitä ja paikallisia kirvesmiehiä.