This article is not available in English. Please select another language
from the navigation bar at the top.
|
Punainen tupa ja perunamaa
Maastalouselinkeinoon perustuvasta historiasta johtuen tyypillisin asumismuoto on Suomessa ollut yhden perheen talo, jossa samaan pihapiiriin saatettiin rakentaa myös tilan vanhalle parille syytinkitupa eli pienempi asuinrakennus. Omakotitalo liittyy käsitteenä ennenkaikkea meidän seuduillamme sotien jälkeiseen rakentamiseen. Aikaisemmin jokilaaksossa rakennetut asuinrakennukset liittyivät joko maatalouselinkeinoon, jolloin asuinrakennus oli osa maatilan pihapiiriä tai käsityöläis- ja kauppatoimintaan, jolloin asuinrakennus oli myös työ- ja myyntitila. Asuinrakennuksen merkitys ainoastaan perheen kotina tuli vasta teollistumisen myötä, jolloin ihmiset alkoivat käydä kodin ulkopuolella töissä. Omakotitalo käsitteenä liittyy kaupunkimaisen yhteiskunnan syntyyn, sillä maaseudulla ei asuttu omakotitaloissa. Näin ollen Jämsän ja Jämsänkosken varhaisempaan asuinrakentamiseen voi tutustua sivustoilla Maatiloja- ja Torppareita-otsakkeiden alla sekä Mahtitiloja-teeman myötä.
Jokilaakson seuduilla 1900-luvun alkuvuosina kodin ulkopuolella kävivät töissä maatalousvaltaisella alueellamme asuinväestöstä vain muutama prosentti. Heidän kohdallaan on vielä vaikea puhua omakotitalojen massakulttuurista. Suurin osa palkollisista, joita kutsuttiin myös maattomiksi, asui 1800-luvun lopulla ja 1900-luun alkuvuosina vuokrahuoneissa, joita seudun tilalliset sekä Yhtyneet Paperitehtaat olivat rakentaneet tehtaiden läheisyyteen. Esimerkiksi Jämsänkosken tehdastyöläisten asuintiloina olivat sellaiset vuokrakasarmit kuten Hirsiarava ja Pitkä Pytinki, jotka sijaitsivat tehtaiden kupeessa.
Ensimmäisiä omakotitaloalueita seuduillamme oli Jämsänkosken Kyttälänmäki, jonne pieni osa tehtaalaisista rakensi oman talon jo poikkeuksellisen varhain suhteessa omakotitalojen historiaan. Kyttälänmäen omakotitalot syntyivät pääasiassa 1920-luvulta lähtien Mellan entisille maille. Alue rakennettiin omatoimisesti, ilman ulkopuolista suunnittelua ja rajoituksia, mitä erikoisemman muotoisille tonteille. Talot rakennettiin hirsirungolle ja laudoitettiin, jokainen työläinen suunnitteli oman talonsa itse ja myös rakensi sen. Tästä johtuen Lavaojan asutuksen ominaispiirteiksi muodostuivat erikokoisten tonttien ja rakennustyyppien vaihtelevuus. Alueen vanha rakennuskanta on monimuotoista, sieltä löytyy niin pikkumökkejä kuin 1940-luvun tyyppitaloja ja kaikkea siihen väliin mahtuvaa. Mäkeen rakennettu omakotitaloalue on säilyttänyt alkuperäisen ilmeensä viehättävänä teollisuustyöläisten asuinalueena.
Sotien jälkeen myös Jämsänkoskella yleistyi omakotitaloasuminen, kun uusia suuria omakotitaloalueita rakennettiin Yhtyneiden Paperitehtaiden ja Juuso Waldenin henkilökohtaisella tuella 1940 - 50-lukujen aikana. Tuolloin syntyivät Oinaalan, Korentolan ja Valurintien omakotitaloalueet, jotka oli perustettu Yhtyneiden maa-alueilta myydyille halvoille tonteille. Tehdas tuli jälleenrakennuskauden omakotiasutusta tuottamalla rakentajille tyyppipiirustuksia ja avustamalla raaka-aineiden saatavuudessa. Samaan aikaan syntyi Jämsänkoskelle itsenäisesti myös Arvenmäen omakotitaloalue ja useita pienempiä omakotitalokeskittymiä, kuten keskustan Korvenmäelle ja Jämsäan menevän tien varteen. Tuolloin rakennettiin myös Myllymäki ja Kinula omakotitaloalueiksi. |
Upper level
