Sodanjälkeisten vuosien keskisuomalaisen maaseudun elämänmenolle oli ominaista voimakas uusien tilojen raivaus ja talonrakennus niin Karjalasta saapuneelle siirtoväelle kuin rintamamiehillekin. Uusia asumuksia tarvittiin 400 000 karjalalaiselle, niistä noin 25 000 sai uudeksi kotimaakunnakseen Keski-Suomen. Esimerkiksi Jämsänkoskelle asutettiin siirtoväkenä noin 400 henkeä. 1940-1950-luvuilla syntyi asutustiloja ja omakotialueita kaikkialle Suomeen, jotka perustuivat eduskunnan 18.6.1940 ja 5.5. 1945 antamiin erityislakeihin pika-asutuksen ja maanhankinnan edellytysten parantamiseksi. Sodan jälkeinen rakentaminen oli pitkälti jo teollista ja tyyppipiirustuksiin nojaavaa rakentamista.

Rakentamista varten Maatalousseurojen Keskusliitto julkaisi sarjan tyyppipiirustuksia asuin- ja karjarakennuksille sekä saunoille. Asuinrakennuksille oli peräti 24 erilaista pohjaratkaisua. Myös Sosiaaliministeriö ja Suomen Arkkitehtiliiton jälleenrakennusosasto julkaisivat omat tyyppipiirustussarjansa pientalojen rakentajien avuksi vuosina 1941-1952. Näitä piirustuksia suunnittelivat maamme eturivin arkkitehdit kuten Viljo Revell, Alvar Aalto ja Aulis Blomstedt. Tyyppipiirustuksien tavoitteena oli auttaa ihmisiä sodan jälkeen suoriutumaan rakentamisesta mahdollisimman nopeasti, turvallisesti sekä rakenteellisesti hyvällä ja kestävällä tavalla. Myös pientalojen teollista valmistamista kehitettiin sekä aloitettiin rakennusalan yleisen standardisoinnin kehittäminen, joka näkyi ennenkaikkea Rakennustieto- korttien tuottamisena ja jakeluna.