Myllyjärven ryöstäytyminen uuteen uomaan vuonna 1875 muutti dramaattisesti Lahdenkylän elämää ja olosuhteita. Severus Konkola, patruunaksi nimetty kylän suurmaanomistaja, oli ostanut metsää Myllyjärven pohjoispuolelta. Tukit uitettiin Myllyjärvestä puroa pitkin Juoksjärveen. Uoma oli kapea ja mutkainen, joten Konkola päätti oikaista reittiä. Huuskon isäntä Johannes otti tämän urakan tehtäväkseen.

Uusi reitti oli kesään mennessä valmis ja tukkilautta hinattu sen suulle. Vesi oli kuitenkin roudan sulamisen myötä syövyttänyt omat väylänsä maahan. Eräänä päivänä uittomiesten ollessa kahvitauolla alkoi vyöry, joka vei mukanaan valtavan määrän maata. Tukit seurasivat mukana ja tekivät omia tuhojaan. Vesivyöryn vei mennessään Harhalan talon pajarakennuksen, josta seppä juuri ja juuri ennätti pelastautua.

Vyöryn seurauksena yläjuoksulle tuli lisää viljelysmaata ja Myllyjärvi pieneni. Alajuoksun puoleisten talojen pelloille sen sijaan oli ajautunut hiekkaa ja tukkeja. Käräjillä urakoitsija katsottiin syylliseksi, ja tapahtumaketjun lopputuloksena Huuskon isäntä menetti talonsa ja maansa.