Ennen kansakoulujen perustamista kirkko huolehti kansanopetuksesta. Lukutaito määritettiin tavoitteeksi, vaikkei tavallisella rahvaalla sille juuri käyttöä ollut: ei ollut kirjoja, mitä lukea. Juokslahdella kerrotaan, että Huuskon poika Joonas olisi ostanut Raamatun vuonna 1764. Se lienee ollut ensimmäisiä kirjoja Juokslahdella.

Lukukinkereitä täytyi joka tapauksessa järjestää 1600-luvun lopulta alkaen. Juokslahdella ei puhuta kinkereistä, vaan lukusista. Lukusväeltä kuulusteltiin läksyt Raamatusta ja katekismuksesta, lapsia lisäksi lukutaidosta. Rippikouluun menijöillä oli omat kuulustelunsa.

Lukuspiiristä toiseen kiersivät 1860-luvulta alkaen kiertokoulun opettajat. Koulua käytiin kussakin piirissä muutamasta viikosta pariin kuukauteen. Tunnit pidettiin talojen pirtissä, pitkien pöytien ääressä istuen.

Eliina Kähärä valmistui Hämeenlinnan seminaarista vuonna 1905 ja oli kiertokoulun opettajana muun muassa Juokslahden Jatkolassa. Hänen ryhmässään oppilaiden ikä vaihteli kuudesta viiteentoista vuoteen. Opetukseen sisältyi lukemista, kirjoitusta, piirtämistä, laskentoa, laulua ja leikkiä. Lukemaan kiertokoulussa opeteltiin kuorossa tavaten.