Viimeinen jääkausi päättyi n. 9600 eKr, jolloin alkoi nopea ja yhtäjaksoinen ilmaston lämpeneminen. Mannerjäätikön reuna oli tuolloin toisen Salpausselän kohdalla, Jämsästä 75 km etelään, Asikkalassa.

9200 eKr. mennessä mannerjää oli vetäytynyt Jämsän seudulta. Lyhyt ja tilapäinen kylmempi ajanjakso mannerjään sulamisvaiheessa oli aiheuttanut ns. Sisä-Suomen reunamuodostuman syntymisen mannerjään eteen. Muodostuma kulkee Kankaanpäästä Jämsän länsiosien ja Jämsänkosken pohjoisosien kautta Laukaaseen. Kyseessä on geologisesti samankaltainen, pysähtyneen mannerjäätikön reunan eteen syntynyt maaperän muodostuma, kuin etelämpänä sijaitsevat ja aiemmin syntyneet Salpausselät. Reunamuodostuma kulkee Jämsän seudulla Hallista Jämsänkoskelle ja Saakoskelle.

Hallin lentokentän alue ja Jämsänkosken keskustan lounaispuolella oleva laaja kangasalue ovat mannerjään reunan eteen kasautuneita, jäätikköjokien kerrostamia deltoja. Tuolloin Jämsän seutu oli suureksi osaksi Itämeren Yoldiamerivaiheen pinnan alla, vain korkeimpien mäkien laet muodostivat alueelle saaristoa. Tässä vaiheessa Suomessa ei vielä ollut asutusta. Lähin vakiintunut asutus etelässä oli Etelä-Viron ja Äänisjärven kaakkoisosan tasalla, pohjoisessa taas Ruijan rannikolla.