Suomen vanhimmat asuinpaikka-ajoitukset ovat ajalta 8800 - 8600 eKr. Lähin tämän ikäluokan asuinpaikka sijaitsee Orimattilassa. Asutus on saapunut Suomeen Karjalan kannaksen kautta ja ehkä myös suoraan Suomen lahden yli, sekä kaakosta Laatokan pohjoispuolitse.

Varhaisin maamme asutus kuului jääkauden lopun aikaisesta Swidryn (Puolassa) kulttuurista kehittyneiden Veretyen (Venäjällä) ja Pullin (Etelä-Virossa) kulttuuripiiriin. Näille oli ominaista piisäleistä valmistetut esineet, joita on harvinaisina kulkeutunut Suomeenkin ensimmäisten asuttajien mukana. Koska Suomessa piitä ei luontaisesti esiinny, korvasi täällä esiintyvä kvartsi pian piin vallitsevana työkalumateriaalina. Muutaman vuosisadan kuluessa yhteydet etelän ja kaakon piialueille hiipuivat. Samaan aikaan esinetyyppien kehitys Suomen alueella kulki hieman eri suuntaan kuin naapurialueilla, jolloin Suomeen syntyi oma kivikautinen kulttuurinsa, Suomusjärven kulttuuri.

Jämsän seudun varhaisimmat tunnetut asuinpaikat ovat nykyisen Jämsänjärven ja Liesjärven välisellä kannaksella sijaitseva Sudenkuoppa-niminen paikka ja Jämsänkosken Haaviston pohjoispuolella sijaitseva Pitkäjärvenpohja-niminen kivikautinen asuinpaikka. Ne ajoittuvat rannansiirtymiskronologian perusteella noin 8200 - 8000 eKr, jolloin ne ovat sijainneet Ancylusjärven rannalla. Tuohon aikaan oli ilmasto jo lämmennyt nykyisen kaltaiseksi. Vankat mänty- ja koivumetsät peittivät maan.