Hiidenmäen lisäksi muita rautakautisia kalmistoja Jämsän seudulla ovat Jämsän Puttola ja Pälämäki sekä Jämsänkosken Kissankallio. Nämä ovat Hiidenmäen kalmistoa nuorempia, viikinkiajan lopulta, vuoden 1000 jKr. tienoilta. Useasta muustakin paikasta tunnetaan hautoihin tai kalmistoihin viittaavia löytöjä. Lisäksi Jämsänjokilaaksosta tunnetaan puolisen tusinaa rautakautista asuinpaikkaa. Näitä ei ole tarkemmin tutkittu, mutta mm. pintalöytöinä saatujen saviastianpalojen perusteella ne lienevät rautakauden loppupuolelta.

 Voidaan olettaa, että rautakauden lopun asutus on Jämsänjokilaaksossa, lähinnä nykyisen Pälämäen kansanopiston ja Jämsänkosken keskustan välillä, ollut vakiintunutta ja melko tiivistä. Tällä asutuksella on suora jatkuvuus Jämsän seudun nykyiseen asutukseen. Jämsänjokilaakso oli sisämaan pohjoisin asutuskeskittymä rautakauden lopulla - sen pohjois- ja itäpuolella lienee ollut vain harvakseltaan yksittäistaloja.

Jämsän seudulta tunnetaan kaksi rautakautista muinaislinnaa: Jämsänkosken Linnasenmäki ja Jämsän Pukinvuori. Näiden mäkien lakialueiden loivimmille osille on tehty kivivallia. Vallit ovat alkujaan olleet nykyistä korkeampia, mutta sortuneet vuosisatojen saatossa. Ne ovat saattaneet olla hirsivarustuksien perustuksia.
Suomen muinaislinnat ajoittuvat pääasiassa rautakauden lopulta, viikinkiajalta, varhaiskeskiajalle - karkeasti noin vuosien 800 - 1300 jKr. väliin. Linnavuoret liittyvät ainakin osittain vaiheeseen, jolloin Ruotsi ja Novgorod kilpailivat Suomen alueen herruudesta. Jämsän seudulla tätä vaihetta olivat 1100 - 1200 -luvut, jonka jälkeen valtapiiriraja siirtyi idemmäksi. Todennäköisesti Linnasenmäki ja Pukinvuori liittyvät tähän vaiheeseen - tätä osoittaa mm. Pukinvuorelta löytynyt miekan kädensijan osa, ns. ponsi, vuoden 1200 jKr. tienoilta.