Suursotien vuoksi väki- ja taloluku ei Suomessa eikä Haavistossakaan päässyt kasvamaan. Vasta isovihan jälkeen 1700-luvun lopulla väestö alkoi kasvaa. Talonpoikien verotaakka keveni ja työvoima lisääntyi, jolloin oli mahdollista raivata uusia alueita asuttavaksi ja viljeltäväksi. Myös uudet lait helpottivat maaseudun asuttamista: tiloja voitiin jakaa perillisten kesken aiempaa pienempiin osiin, ja aatelisten ohella kaikki sukutilat
saivat oikeuden perustaa torppia.

Haavisto oli yksinäistalona vuoteen 1732, jolloin se jaettiin kahtia. Syntynyt puolikas nimettiin Mäkeläksi. Haavisto-talosta lohkottiin vuonna 1785 Hietala, joka liitettiin takaisin vuonna 1809 juuri nimettyyn Rukoilaan. Haavisto talon nimenä katosi pysyvästi isojaon yhteydessä vuonna 1804, jolloin nimettiin ja kartalle piirrettiin kolme tilaa: Rukoila, Ala-Haavisto ja Mäkelä. Kylän nimeksi Haavisto sen sijaan vakiintui, joskin kaikkien kolmen edellä mainittujen tilojen isännät käyttivät virallisissa yhteyksissä Haavisto-sukunimeä 1800-luvun jälkipuoliskolle saakka. Haaviston talon maille perustettiin myös uudistilat Kemi vuonna 1785 ja Lahdentaka vuonna 1788.

Sovijärven toiselle rannalle, Auvilan kartanon maille perustettiin uudistila Tärkkilä vuonna 1803 Jämsän nimismiehen asunnoksi. Vielä kauemmaksi takamaille oli perustettu Kumpumäen tila vuonna 1799.

Tervala oli yksinäistalona vuoteen 1754, jolloin siitä erotettiin isännän veljelle Niittula-niminen osatalo. Niittulan eli Ala-Tervalan nimeksi vakiintui myöhemmin Tervala. Ylä-Tervala puolestaan tunnettiin Liukkoilana. Vuonna 1800 kylän takamaalle perustettiin Veitonmäen uudistalo.

Vierelässä oli kaksi taloa, Rekola ja Matara. Rekolasta erotettiin kaksi uutta osataloa, vuonna 1789 isännän veljelle Ronko ja vuonna 1796 vieraalle henkilölle Ala-Rekola.