Kuten Hämeessä ja Satakunnassa yleensä, myös Kuorevedellä talollisten suhteellinen osuus pieneni 1800-luvulla, ja muun väen osuus kasvoi. Suuri osa uudesta asutuksesta oli torppia, joita lohkottiin yleensä ensin talojen pojille ja tyttärille. Torpansopimukseen kuului oikeus viljellä määräalaa talon maasta ja tietty määrä työpäiviä taloon tehtäväksi, joko hevosen kanssa tai ilman. Osa näistä torpista itsenäistyi omiksi tiloikseen jo 1800-luvulla, mutta suuri osa vasta 1920-luvulla torpparivapautuksen myötä. Silloin torpparit saivat ostaa tilansa omaksi todellista arvoa huomattavasti pienemmällä summalla.

Torppareiden ja talollisten lisäksi Palsinaa ja Kertettä asuttivat talojen vuosipalkolliset, itsenäiset työmiehet ja -naiset perheineen ja muutamat käsityöläiset. Toimeentuloa ja asumisen tapaa oli monenlaista:  Palsinalla Lahtis-suutarin pikkuruisessa mökissä varttui kahdeksan lasta ja Länkimäen perhe piti majaa Siltasen saunassa.

Palsinalta ja Kertteeltäkin lähdettiin paremman elämän toivossa Amerikkaan siirtolaisiksi 1900-luvun alussa. Siltasen Aaro palasi Amerikasta perheensä luo oltuaan poissa kuusi vuotta. Amerikkaan lähdettiin ainakin Siltasesta, Palsinasta, Keskisestä ja Lapin Koivulasta. Osa muuttajista lähti lähemmäs: Mänttään, Tampereelle ja muille teollisuuspaikkakunnille. Sotien aikana ja jälkeen siirtolaiset toivat väriä kylien elämään.