1970- ja 80-luvut olivat paperitehtailla voimakkaan automatisoinnin aikaa. Koneita uusittiin ja paperimiehen työnkuva muuttui. Ammattiosaston toiminta oli vakiintunutta. Jäsenmaksut maksettiin, mutta harrastus- ja kokoustoimintaan osallistuminen alkoi hiipua. - Ihmiset ovat kai tottuneet siihen, että joku toinen hoitaa asiat työmaalla. On totuttu valmiille, pohti jämsänkoskelainen ay-aktiivi Raija Sihvo tilannetta vuonna 1988.

"Sellutehtaan loppuminen oli Jämsänkoskella iso käännekohta. Silloin me luottamushenkilöt olimme kovien paineiden alla. Osa sellun väestä jäi eläkkeelle ja suurin osa pääsi uudelleenkoulutukseen, sillä silloin tehtaalla oli tarjolla vielä monenlaisia töitä. Ketään ei potkittu pois." (Eino Vihtori Salminen)