Vuosi 1962 käänsi Kaipolan paperimiehet äänekkäämmälle vaihteelle. Asiaan vaikutti sekä valtakunnan ay-politiikka että paikalliset ilmiöt. Valtakunnallisessa ammattiyhdistysliikkeessä SAK:n ja SAJ:n välillä käyty taistelu oli kuumaa, sodanjälkeinen nousukausi kääntyi laskuun eikä paperi liikkunut entiseen malliin. Kaipolassa konemiesten tuotantopalkkiot olivat pudonneet eikä työoloihin oltu saatu riittävää parannusta. Tehdasyhteisön waldenilainen, isällinen rauha alkoi säröillä.

"Waldenien johtamiskulttuurin pohjana oli eurooppalainen malli, joka ei soveltunut Suomeen. Kun Walden kätteli työväkeä ja kyseli perheen kuulumiset, niin teatteriahan se kaikki oli." (Aku Lindroos)

Myös ammattiosaston johdossa kasvot vaihtuivat. Mukaan tulivat Kalevi Aronen, Pertti Ruusu ja Aku Lindroos. He hankkivat innokkaasti uusia jäseniä ja vuodessa jäsenmäärä kaksinkertaistui.

"Työmaan paineet veivät minut mukaan ay-toimintaan. Minua pidettiin kovan linjan miehenä. Se johtui siitä, kun uskalsin olla eri mieltä yhtiön johdon kanssa." (Aku Lindroos)