Ilveksen hiihdon perinteet ulottuvat 1930-luvun lopulle saakka. Silloin harrastus levisi paikkakunnalle lähinnä suojeluskunnan kautta. Sotavuosien jälkeen Ilveksen hiihto lähti voimakkaaseen nousuun. Vuonna 1947 Aulis Sipponen voitti seuralle ensimmäisen Suomen mestaruuden nuorten yhdistetystä ja heti seuraavana vuonna Pekka Kuvaja edusti Ilvestä ja Suomea St. Moritzin olympialaisissa. Viestinhiihdosta tuli nopeasti Ilveksen valttikortti, sillä jo vuonna 1949 seura voitti ensimmäisen viestinhiihdon Suomen mestaruuden.

Olympiavuonna 1952 Ilves saavutti ensimmäisen suurmenestyksensä, kun viestinhiihdon spesialisti Urpo Korhonen valittiin Suomen joukkueseen Oslon olympialaisiin, jossa hän yhdessä Heikki Hasun, Paavo Lonkilan ja Tapio Mäkelän kanssa voitti Suomelle olympiakultaa. Oslon olympiakisoihin osallistuivat Ilveksestä myös Veini Kontinen, Pekka Kuvaja ja Aulis Sipponen, mutta he eivät tuolloin yltäneet pistesijoille. Oslon 50 kilometrin kilpailun voitti kuuluisalla loppuajallaan 3.33,33 muuan Veikko Johannes Hakulinen.