Opiston ensimmäisen lukuvuoden opetussuunnitelmaan Halima kokosi melkoisen monipuolisen kirjon eri elämänalueilla tarvittavia tietoja ja taitoja: omat opintopiirinsä olivat yhteiskuntaopille, kunnallisopille ja päivän kysymyksille. Maatalouden alalta oppia oli saatavissa sekä yleisessä että erikoiskysymysten opintoryhmässä. Kirjanpidon taitoihin oli niin ikään mahdollisuus perehtyä opistossa. Huomattavan laaja oli aihepiiriltään "kodin, terveydenhoidon ja kasvatuksen opintopiiri". Kielten oppiainealueelta mukana olivat äidinkieli, ruotsi, englanti ja venäjä. Lisäksi ohjelmassa olivat vielä kirjallisuus, esiintymistaito ja liikuntakasvatus sekä "erillisiä, kansantajuisia luentoja".

Jämsän Lehdessä 25.9.1946 rehtori Aarne Halima kertoili opiston ensimmäisen lukuvuoden toiminnasta laajemmin kuin opetussuunnitelmaluonnoksessa: tiedot olivat täsmentyneet ja uutta oli tullut mukaan. Lukijat saattoivat esimerkiksi havaita, että kunnallisopin opettajaksi oli lupautunut kunnansihteeri Lauri Alanko, kun taas suulliseen esitystaitoon perehdytti kansanopiston johtaja Aino Järveläinen. Työväenopiston kuoro ja musiikkioppi oli tullut kanttori Väinö Alestalon alueeksi. Kansanopiston opettaja Elsa Klemin vastuulle oli suunniteltu naisten käsityöpiirin ohjaaminen ja Aili Pölläselle siirtoväkikerho.

Tapahtumat olivat edenneet merkillepantavan vauhdikkaasti: vain runsas puoli vuotta kunnanvirastoon saapuneen opistoaloitteen jälkeen rehtori Halimalla oli uuden oppilaitoksen ensimmäisen lukuvuoden ohjelma koossa - ja 29. syyskuuta 1946 käynnistyi Jämsän pitäjän työväenopiston käytännön toiminta Kansallistalossa pidetyllä "arvokasohjelmallisella alkajaistilaisuudella, jossa yleisöä oli lähes salin täydeltä", kuten tästä ilmeisen juhlallisesta tilaisuudesta kerrottiin. Opiskelijoita ilmoittautui heti toista sataa. Ensimmäisen työvuoden aikana opistolaisia oli kaikkiaan 264 henkilöä.

Esitelmätoiminta saavutti hyvän suosion, mutta terveyskysymysten aihepiirit koettiin siinä määrin arkaluontoisiksi, että miehille ja naisille piti järjestää omat luentoillat. Säpinää oli myös yhteiskunnallisessa keskustelupiirissä, jossa Aarne Halima joutui toisinaan sovittelemaan suutari Heikki Ekmanin ja rovasti Kaarlo Ristikankareen kiivaita väittelyjä.

Venäjän kielen opintoryhmää ei sitten lopulta ollutkaan opiston ensimmäisen vuoden ohjelmassa, koska ilmoittautuneita tuli niin niukalti. Mutta kunnallisopissa meni hyvin, kun touhukas Artturi Kiltti veivasi polkupyörällä Sammallahteen ryhmää ohjaamaan ja yöpyi joskus opiskelijansa Tapio Hakosen kotona ennen kuin lähti taas Seppolaa kohti. Ohjelmaan oli otettu myös radion opintopiiri, jossa kuunneltiin työväenopistoille suunnattuja lähetyksiä. Tämän ryhmän opettaja oli aluksi Hilja Virtanen, sittemmin Selma ja Kalevi Hakonen.

Yleisluentojen aiheina olivat esimerkiksi "materialistinen maailmankatsomus" sekä "Lähi-Idän kaivaukset ja löydöt". Itse mestaripuhuja Yrjö Kallinen kävi esitelmöimässä intialaisesta elämänfilosofiasta ja vapaustaistelusta.

Opiskelija Urho Manner antoi erittäin suuren arvon uusille opintomahdollisuuksille ja niiden kautta avautuville yhdessäolon hetkille pukiessaan tunteensa sanoiksi: "Oli se ihmeellistä, kun perustettiin se työväenopisto! Sinne pääsi kansakoulupohjalta. Se oli kuin yliopistoa, ja siellä tapasi muita nuoria."

Paikallinen kansansivistystyö oli päässyt nopeasti hyvään vauhtiin pitäjän uudessa oppilaitoksessa, jonka ensimmäisen toimintavuoden vierailijoihin kuuluivat filosofian maisteri Lauri Väisänen, filosofian tohtorit A. Salonen ja Urpo Kuuskoski, valistussihteeri N. Parkkari, Jämsänkosken työväenopiston toverikunta, "Ukulele-yhtymä" Killinkoskelta sekä filosofian maisterit Heikki Kuusinen ja Arvo Inkilä. Seuraavana lukuvuonna opistovierailijoiden joukkoon on merkitty muun muassa olympiahiihtäjä Pekka Kuvaja ja taiteilija Helmer Selin.