Kyläkuvaaja Sauli Anton Lehmusto (1902 - 1952)

Sauli Lehmusto syntyi Längelmäellä Länkipohjassa 10.4.1902 nahkuri Anton Lindvallin perheeseen. Antonin ensimmäinen vaimo Vilhelmiina kuoli keuhkotautiin 37-vuotiaana 1900. Vilhemiinan nuorempi sisko Fredrika tuli taloon lastenhoitajaksi ja päätyi lopulta vaimoksi 1901. Lapsia oli viisi entuudestaan. Sauli oli siis toisen sisarussarjan ensimmäinen lapsi. Yhteensä lapsia syntyi kuusi tyttöä ja neljä poikaa. Yksi tytöistä, Helmi Sofia, kuoli 1-vuotiaana. Myöhemmin Lindvall-nimi muutettiin Lehmustoksi silloisten suomalaistumisvirtausten mukaisesti.

Antonilla oli nahkatehtaan lisäksi mylly, saha ja kenkä- ja nahkatavarakauppa. Hän koulutti lapsiaan monipuolisesti sekä kotimaassa että ulkomailla, mm. opettajiksi, kellosepäksi, liikkeenjohtajiksi. Sauli meni kellosepän oppiin. Liikkeenjohdollisia oppeja hän oli saanut jo kotoaan. Valokuvauksesta Sauli innostui jo nuorena poikana. Ihan tarkkaa tietoa ei ole, milloin hän osti ensimmäisen kameransa. Varhaisimmat valokuvat olivat omasta perhepiiristä 1910-luvun lopulta. Valokuvaajan työnsä ohella hän leikkasi hiuksia, korjasi kelloja ja polkupyöriä. Lisäksi hän soitti useita soittimia; kuten maniskaa, viulua ja haitaria.

Aikalaiset ovat luonnehtineet Sauli Lehmustoa harvinaisen älykkääksi, kekseliääksi, huumorintajuiseksi ja nopeasti oppivaksi ihmiseksi. Hänellä oli myös taiteellista silmää ja kauneudentajua. Hän itse pukeutui arkenakin pyhävaatteisiin. Lehmuston talon "Saulin kammarissa" hän säilytti kaikkia mielenkiintoisia vekottimiaan ensiluokkaisessa järjestyksessä. "Enon erikoisia tavaroita sai vain penkiltä istuen ihmetellä", muisteli Eeva Ylätalo enoaan maaliskuussa 2008.

Sauli Lehmuston uravalintaan vaikutti jonkin verran varmasti hänen terveytensä. Raskaat "miesten työt" eivät tulleet kysymykseen. Hänen selkänsä oli syntymässä vioittunut ja hän jäi lyhytkasvuiseksi. Hän oli kiinnostunut tekniikasta, uutuuksista ja oli ulospäin suuntautunut. Pienimpien pitäjien kyläkuvaajat usein kehittivät itse kuvansa, kuten myös Sauli, joten "kemistin vikaa" ja kiinnostusta tarvittiin myös. Useimmiten kehitteet ja kiinnitteet sekoitettiin itse. Sauli kuvasi palkkikameralla lasinegatiiveille. Jalusta oli välttämätön varuste. Valotusajat kameroissa olivat pitkiä. Hän liikkui Längelmäen kylissä ja lähipitäjissä, kuten Kuorevedellä, Kuhmoisissa ja Orivedellä. Kulkupelinä oli useimmiten polkupyörä. Painavan kaluston kanssa kulkeminen pitkiäkin matkoja vaati sisua ja todellista halua tehdä valokuvaajan työtä.

Kyläkuvaajien kulta-aikaa

1920 -1930-lukua ennen valokuvaajat tulivat yleensä ulkopuolelta lähimmistä kaupungeista. Katukuvaajat, kiertävät kuvaajat ja ateljeekuvat edustivat ulkopuolista tarkastelua. Kansanomaiset valokuvaajat (mm. kuuluisa I. K. Inha) kuvasivat mennyttä ja kadonnutta maailmaa yleensä tutkijoiden tarpeisiin. Kuvat olivat yleensä romantisoitua kansankuvausta ja lavastettuja. Kyläkuvaajien ja harrastajakuvaajien joukko toi uudenlaista omasta yhteisöstä lähtevää tarkastelukulmaa valokuvaukseen. Näissä otoksissa esiin marssitettiin uusimmat innovaatiot aatteineen, vaatteineen ja teknisine vempeleineen. Sauli Lehmuston kuviin on tallentunut monipuolisesti hämäläinen ajan kuva ihmisineen ja tapahtumineen. Modernistuminen ja innovaatiot kiirivät nopeaan tahtiin pienempiinkin pitäjiin 1900-luvun alussa. Kyläkuvaajien valokuvissa esiintyi arki, työt, juhlat, perhepiiri, uudet yhdistykset, uusi tekniikka, rakennuskantojen muutokset, harrasteet ja muoti. Lehmusto kuvasi sekä omasta halustaan että pyynnöstä. Valokuvaaminen oli sekä hänen yksi elinkeinoistaan että vakava harrastus, jota hän teki omaksi ilokseen ja jossa halusi kehittyä.

Sauli meni naimisiin niin ikään Lehmustoille ensin lastenhoitajaksi tulleen Katri Augustintytär Heinon kanssa. Heille syntyi kolme poikaa: Aulis v. 1929, Antti v. 1933 ja Teuvo v. 1938. Näistä Antti on isäni. Sauli rakennutti asuin- ja kaupparakennuksen Länkipohjan keskustaan viiden sadan metrin päähän kotitalostaan. Osa talosta rakennettiin lopetetun nahkaverstaan purkuhirsistä.

Toisen maailmansodan alkaessa tarvikkeiden maahantuonti loppui lähes kokonaan. Ammatin harjoittaminen, etenkin pienimmillä paikkakunnilla, alkoi olla hankalaa. Sodan jälkeen tulivat uudet tekniikat ja pikkuhiljaa kuvaamisesta alkoi tulla joka miehen harrastus. Sauli Lehmuston työ kuvaajana päättyi näihin vuosiin. Hän jatkoi moniammatillisena yrittäjänä parturin ja kellosepän töitä sekä piti polkupyöräkauppaa- ja korjaamoa Länkipohjan keskustassa. Hän kuoli Tampereella 49-vuotiaana 6.2.1952.

Lähteet
Tehdyt suulliset haastattelut syksyllä 2007 ja keväällä 2008
Sinisalo, Hannu: Kolme artikkelia valokuvasta (1994) Tampereen yliopisto, Kansanperinteen laitos

Kirjoittaja toivoo yhteydenottoja kaikessa kuviin liittyvissä asioissa.

Kirjoittaja

FM Mervi Limnell