Jämsänkosken VPK perustettiin vuonna 1904. Tuolloin VPK-aate oli vielä melko uusi Suomen maassa. Ihmiskunnan ja tulenkäytön historiaan suhteutettuna VPK-aate syntyi kaiken kaikkiaan hyvin myöhään. Ensimmäiset VPK-järjestöt ilmestyivät Amerikassa 1700-luvun puolivälissä. Aatteen isänä pidetään ukkosenjohtimen keksijää Benjamin  Franklinia. Suomeen aate kantautui vasta sata vuotta myöhemmin - Ruotsin kautta. Suomeen rantautuessaan vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan perustuva VPK-aate hiipui jo Amerikassa, mutta Suomeen juurruttuaan se jäi pysyäkseen. Norjassa ja Tanskassa VPK-ajatus ei sen sijaan saanut kannatusta. Nykypäivän Suomessa vapaaehtoiset palokunnat huolehtivat palontorjunnasta valtaosassa Suomea.

Jämsänjokilaakso oli VPK-työn suhteen uranuurtaja. Jämsän Kottilan talossa 12.5.1878 perustettu VPK oli Suomen toinen maaseutupitäjän palokunta. Uuraalla oli perustettu viisi vuotta aiemmin maaseudun VPK. Tätä ennen VPK-toimintaa olivat käynnistäneet suuret kaupungit. Ensimmäisen VPK:n Suomeen perusti Turku vuonna 1838. VPK-toiminnan alkuaskelia haittasi Venäjän vastustus. Suomi kuului tuolloin Venäjään ja elettiin sortovuosia. Venäjä pelkäsi kaikenlaisen kansalaistoiminnan lisäävän suomalaisten yhtenäisyyttä ja sitä tietä auttavan itsenäistymispyrkimyksiä. VPK-aate pääsi kunnolla vauhtiin vasta vuonna 1855, jolloin Suomen suurruhtinaaksi tuli vapaamielisyydestään tunnettu Aleksanteri II.

Jämsänkosken VPK:n syntyi tilanteessa, jossa Jämsänkoski oli vielä Jämsän suurpitäjän teollisuuskylä. Jämsänkosken putousten vesivoima oli luonut edellytyksen teollistumisella. 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa teollistuminen oli jo niin pitkällä, että Jämsänkoskella oli selluloosatehdas, upouusi paperitehdas sekä useita sahoja. Asukkaitakin oli jo peräti vajaat tuhat. Jämsänkosken oman VPK:n tarve tuli esiin, kun vajaan kymmenen vuoden ikäinen selluloosatehdas ja sen varastot paloivat poroksi vuonna 1896. Palon jälkeen alettiin valmistella palokunnan perustamista. Elettiin toista Venäjän sortokautta ja se näkyi siten että Jämsänkosken VPK ei aluksi saanut toimilupaa, koska minkäänlaisia joukkomuodostelmia ei sallittu. Jämsänkoskelaiset saivat toimiluvan vasta toisella yrittämällä. Tiukkojen viranomaismääräysten vuoksi palokunnan oli toimittava ensimmäiset vuotensa varsin hiljaisesti. Vasta kenraalikuvernööri Bobrikoffin murhan jälkeen olot helpottuivat.

Toisin kuin monilla muilla paikkakunnilla Jämsänkoskella kunnanisien sijasta VPK:sta teki aloitteen tehdasyhtiö, jonka tuen varassa Jämsänkosken VPK paljolti kehittyi. Kunta tuli mukaan kantamaan vastuuta palosuojelusta Jämsänkoskella vasta 1930-luvulla. Kunta ja Jämsänkosken VPK tekivät 1935 sopimuksen, että VPK on myös kunnan sopimuspalokunta. Samaan aikaan VPK:n tehtävät alkoivat laajentua palontorjunnasta myös pelastustoimeen. Nykyisin Jämsänkosken VPK on osa Keski-Suomen Pelastuslaitosta. Sillä on sammutus- ja pelastussopimus Jämsänkosken kaupungin, UPM-Kymmenen Oyj:n ja Keski-Suomen Pelastuslaitoksen kanssa. Jämsänkosken kunnan pohjoisosan Koskenpään kylän paloturvallisuudesta huolehtii lisäksi erillinen Koskenpään VPK-yhdistys.

Linkki: http://www.jamsankoskenvpk.fi

Teksti
KTM ja YTK Outi Parikka

Lähteet
Hannu Ahlstedt: Sata vuotta palosuojelutyötä, Jämsänkosken VPK ry, Keuruu 2004
Jämsänkosken V.P.K. 25-vuotias, historiikki vuodelta 1929
Jämsänkosken VPK ry:n historiikki 1904 - 1974, laatineet Otto Jalassuo ja Martti Siljander
Palokuntapoikatyön opas, Turun ja Porin läänin palokuntaliiton julkaisu nro 3, Rauma 1954